Enskari! Kantaesitys!! Maailman ensi-ilta!!!

Yö nukuttu ja mahtava olo! Tämähän tarkoittaa siis sitä, että enskari meni hyvin!

Rauhallisen lämmittelyn ja viimeisen(?) muutoksen tai oikeastaan tarkennuksen ja parin osion viimeistelyharjoituksen jälkeen yleisö alkoi täyttää salia ja me esiintyjät hengittelimme verhoissa tai kuka missäkin. Ensi-ilta oli alkamassa. Ilmassa oli sopivasti jännitystä, mutta kenelläkään ei mitään ylivoimaisia ramppikuumeen oireita ollut ja hyvä niin.

Diagonaalissa...

Musiikki alkaa, salivalot himmenevät ja sitten menoksi. Tämä teos todella alkaa kovalla menolla. Itse olen parin minuutin sisällä hikinen ja hengästynyt. Oikein hyvä tapa aloittaa ainakin minulle. Saa pulssin kohdalleen. Yleisö lähti heti mukaan ja ensimmäiset kuuluvat reaktiot tulivat alle minuutissa, joka kyllä antaa esiintyjälle virtaa.

Miten siis meni? No kokonaisuutena hyvin. Tuli vahva onnistumisen tunne. Tunne siitä, että olimme osanneet tuoda itsemme yleisön eteen aitoina ja läsnäolevina.

Hyvin pukeutuneina

Tottakai mukaan mahtui pieniä epätarkkkuuksia ja rytmihäiriöitä, mutta niitähän elämässä ja siten myös esittävissä taiteissa aina on.  Jos oltaisiin elokuvaa tehty, niin muutamia kohtauksia olisi varmaan otettu uusiksi parikin kertaa, mutta tämä on teatteria.

Yleisöpalautetta

Esitys päättyi, valot hiipuvat ja oma olotila on lämmin ja hyvä. Siitä varmaan tietää, että koki asioiden menneen kuten haluttiin. Yleisö osoitti suosiota ja sitten vielä vähän lisääkin.                             Ruusunkin sain.

Onneksi esityksen lopussa olemme hyvin pukeutuneita eli pystyin heti lähtemään omien fanien luokse. Ihania reaktioita. Jossain vaiheessa kuulemani huoli "onks tää sellainen amatöörien harrastajajuttu?" oli vaihtunut lähes mykistyneeseen "todella koskettava" ja "aivan ihana". Halauksia ja pikaisia tunnelmanpurkuja ja sitten enskaribileet.

Kaikille kutsuvieraille lasit käteen ja sitten Erik ääneen. Väitti aluksi jääneensä sanattomaksi esityksen osalta. Ja sitten kuitenkin löytyi sen verran sanoja että sai kerrotuksi, että ohjaajan ja koreografin tehtävänä oli lähinnä ollut olla ohjaamatta meitä esiintyjiä liikaa. "Vaistolla mentiin". Ja että vaikka meillä esiintyjillä ei ehkä ole juurikaan sitä näyttelijäntyön kokemusta, niin se meidän yhteinen elämänkokemushan tässä oli yhdessä pääosassa. Erik kiitti kaikkia teosta yhdessä tehneitä, mutta itseään hän ei tietenkään voinut kiittää. Siispä teen sen tässä.

Kiitos Erik läsnäolevasta, ajatuksia herättävästä ja lämpimän vaativasta ohjauksesta.

Tänään sitten seuraava esitys. Samalla fiiliksellä. Samalla halulla ja ilolla.