Luksusta harjoituksissa!

On se vaan aikamoista luksusta, etttä harjoituksista asti mukana on teoksen äänimaailman ylihaltija eli äänisuunnittelija Tommi Koskinen. Äänet vaan ovat niin tärkeä osa teoksen kokonaisuutta. Ja tarkoitan siis todellakin ääniä laajasti tarkasteltuna enkä siis vain musiikkia. Ainakin tämän teoksen aikana kuullaan monenlaista äänimaisemaa; tikitystä, nakutusta, sadetta ja tuulta... ja tietysti myös musiikkia.

Ja kyllä me esiintyjät aina välillä tarvitsemmekin ääneltä tukea pysyäksemme yhteisessä rytmissä. On vaan niin meille kuin ohjaajalle ja koreografille hienoa, että voi siitä vaan pyytää sopivaa rytmistä ääntä - "saataisko pikkuisen nopeampi tempo" ja sitten sitä vaan alkaa ilmestyä.

Esan työkalut. Foni on lähes yhtä vanha kuin minäkin.

Erityistä luksusta on, että mukana on myös live musiikkia ja siis sekin jo harjoituksista asti. Esa Pietilä on tuonut tenorifoninsa joka treeniin ja kyllä hän osaa siitä loihtia vaikka mitä. Milloin kuulemme pehmeää ja lempeää "tuutulaulua", milloin taas eläimellisiä rääkäisyjä tai nopeita töräyksiä. "Voisiko tähän saada jonkun selvän iskun?" Erik kysyy ja vastaus on tietysti kyllä.


Elävä tilanne on kyllä johtanut myös aika koomiseen hetkeen, kun yksi meistä näyttelijöistä improvisoi erästä kohtausta. Siinä näyttelijä odotti fonilta iskua ja muusikko vastaavasti näyttelijältä. Se kohtaus kyllä venyi ja venyi ja venyi aika lailla yli toivotun pituuden, kunnes jommalla kummalla petti hermot ja siis jatkoi iskua odottamatta. Naurullahan tuosta selvittiin! Ja ei hätää - koko kohtaus poistettiin teoksesta myöhemmin. Näin näitä taiteellisia ongelmia ratkaistaan!
 
Kuten näinä aikoina tietysti kuuluukin, Esa käyttää myös tekniikan tarjoamia keinoja. Kaikenlaisesta looppaamisesta ja muusta sellaisesta olen kuullut ja kyllä se läppäri näyttää olevan aika tiheästi käytössä äänimaisemaa rakennettaessa.

Tällaisena aloittelevana fonistina itselleni on pari kertaa käynyt niin, että jäin vain kuuntelemaan tenorifonin ihanaa ääntä ja ihan pikkuisen putosin tilanteesta ulos. Onneksi tuo tapahtui harjoitusjakson alkupuolella eli on hoidettu alta pois ennen esityksiä.

Äänimaailma on sekin vasta rakentumassa, mutta jo nyt tiedän että hieno siitä tulee.

 Tuosta ne vaatteet löytyvät

Väillä asia on sen verran painavaa, että tarvitaan kottarit

Noin henkilökohtaisella tasolla erityistä luksusta edustaa se, että kun/jos illan treenien päätteeksi tavarat ovat jääneet "vähän sinne päin" niin seuraavan treenin alkaessa kaikki on taas paikallaan ja hyvässä järjestyksessä. Lupaan yrittää olla "kiltti lapsi" ja laittaa tavarani paikoilleen. Oikeesti!

Kyselin myös miten tämän saman ilmiön saisi siirrettyä kotiympäristöön (palatessa päivän askareista kaikki olisi kondiksessa), mutta se kuulemma toimii vain teatterin työyhteisössä.!