Tekstin kimppuun ja lisää liikettä kovalevyn täytteeksi

Toinen treeniviikko aloitettu ja nyt tartuimme liikkeen lisäksi myös tekstiin. Ohjaajamme Erik Söderblom otti kourallisen meistä pariksi tunniksi kokoon ennen yhteistreenejä ja otimme plarit käteen. Tai siis Erikin itsevaltiaanomaisesti ja kuulemma vaistonvaraisella tuntumalla valitut otteet alkuperäisestä teoksesta. Vahvaa vaistoa oli myös käytetty siinä, kuinka nuo kappaleen tai parin pituiset kertomukset oli jaettu meidän esiintyjien kesken. Kuulemma "oli jotenkin tuntunut, että tämä sopisi sinulle" tai että "tästä voisi syntyä mielenkiintoinen ristiriita". Mikäpäs siinä, kaikki käy ja ohjaajalla on ja kuuluukin olla asiassa aika lailla sananvaltaa.

Tekstin kanssa työskentely on minulle se ehkä kaikkein vierain alue tässä esityksessä, joten en oikein tiennyt mitä odottaa. Sehän kyllä selvisi aika äkkiä. Pienen äänen lämmittelyn jälkeen istuimme alas ja siitä se alkoi. Tarjoiduin aloittajaksi ja sitten luin yhden minulle suunnitelluista tekstinpätkistä muille. Sitten alkoi se uusi ja mielenkiintoinen osuus. Erik johdatti meidät pohtimaan juuri luetun tekstin rakennetta, painotuksia ja merkityksiä.Johdatti sellaisella filosofisella, ajatuksia herättävällä ja sallivalla tavalla. Ja totta tosiaan, teksti oli ollut meille jokaiselle hieman erilainen. Olimme kokeneet eri kohdat tärkeiksi. Näimme erilaisia kuvia mielessämme. Ja niin oli näennäisesti arkisesta tapahtumasta tehty kertomus muuttunut ensivilkaisua syvemmäksi ja merkityksellisemmäksi.

Tekstipätkä kerrallaan. Kukin vuorollaan. Ajatuksia herättäen. Merkityksiä metsästäen. Mielenmaailmoita miettien. Suomalaisuuden sydämessä.


Täytyy todeta, että vaikka olin pikaisesti lukaissut koko teoksen keskitalven tauon aikana, niin en kyllä ollut osannut löytää sitä oivaltavaa syvyyttä jonka kirjailija on teokseen saanut laitettua. Pitää lukea uudelleen, tosin ehkä vasta esityksen jälkeen. On ehkä viisasta pitää mieli auki muiden tulkinnoille eikä tarrautua omiinsa. Paitsi tietysti niiden minulle valittujen osien suhteen. Niissä varmaan minun tulkinnallani (ja ehkä vähän ohjaajankin) on eniten merkitystä.

Nämä tekstisessiot sitten jatkuvat ryhmä ryhmältä tämän viikon ajan. Katsotaan sitten jatkossa miten tekstit upotetaan teokseen. Siitä minulla on tässä vaiheessa vain aavistus. Kyllä Erik kertoo, kun aika on.

Ja sitten kello olikin jo viisi ja koko porukalla takaisin "ryhmäliikunnan" pariin. Pikaisesti kerrattiin muutama edellisellä viikolla aloitettu osa, muutettiin joitain kohtia, opeteltiin kokonaan uusi kohtaus, muutettiin paria aiemmin opittua, muutettiin juuri opittua, unohdettiin, sählättiin, onnistuttiin, sählättiin... Sellaista sen tässä harjoitusvaiheesssa pitääkin olla.

Suurin haaste on tuon kovalevyn rajallinen vastaanottokapasiteetti. Työmuisti ei riitä. Syvälle kestomuistiin ei ole vielä paljoakaan tallentunut eikä lihasmuisti vielä osaa lähettää oikeaan suuntaan. Iskut ja laskut vielä hakusessa niin minulta kuin muiltakin esiintyjiltä. Eivätkä nuo äänelle ja musiikillekaan vielä ihan satavarmoja ole.

Ja nehän ehtivät vielä muuttua moneen kertaan...

Ja se toinen iso haaste on kaiken sekavuuden ja keskeneräisyyden keskellä uskoa ja luottaa, että opimme, ehdimme ja osaamme "kaiken" ensi- iltaan mennessä. Onneksi olen jo ehtinyt olla mukana muutamissa esityksissä ja tunnistan, että tältä se aina tässä vaiheessa tuntuu.

Ja aina on enskari pidetty. Aina on aplodeja sadellut. Aina on jäänyt hyvä mieli. Aina olisi kuitenkin voinut vielä vähän tarkemmin, paremmin, joustavammin,...



Kyllä se tästä!