Cascas d'OvO, vol 4 - Ohi on!

Toinen ja siis viimeinen esityskerta takana. Olo on kuten aina - samanaikaisesti iloinen yhdessä tehdystä onnistuneesta esityssarjasta ja pikkuisen haikea koska sen on ohi. Onneksi tunne on tuttu ja sitä osasi odottaa.

Esitys meni hyvin, vaikka taas jouduimme vaihtamaan yhden esittäjän. Pinja oli kuumeessa joten tuurari paikalle 10 minuuttia ennen esityksen alkua --> todella nopea perehdytys (mitä teet, missä, koska sisään, miten jatkuu, miten lopetetaan...) ja hyvinhän sen sujui noinkin.

Tässä osa munista

Meidän vapaaehtoisten kannalta illan esitys oli silläkin tavalla erilainen kuin eilinen, että saimme katsella esityksen alkuosan verhon raosta. 

Nyt siis mekin olemme nähneet munankuorten hajoamisen (olimme toki kuulleet rasahdukset) ja Landerin ja Jonaksen parityöskentelyn. Kyllä siinä näkyi, että harjoiteltu on! Rytmin tarkkuus, kehon aseman ja asennon käsittäminen silmät sidottuna, parin sisäinen luottamus toisiinsa, pienet välähdykset huumoria ja se kaikki muu teki kyllä minuun vaikutuksen.

Esityksen jälkeen yleisöllä oli mahdollisuus tavata taiteilijat (ja myös meidät vapaaehtoiset taiteilijat) ja kysellä, kommentoida, arvioida jne. Aika moni jäi ja ihan mielenkiintoista oli kuulla herrojen kertomuksia ensimmäisistä harjoituksista Lissabonin puistoissa, yrityksestä saada aikaan silmät sidottuna täysin äänetön "telepaattinen" esitys, jonka epäonnistuminen oli johdattanut tähän nykyiseen versioon ja eri maiden kulttuurien ja mielentilojen vaikutuksesta yleisöihin ja vapaaehtoisiin.

Ja sitten bäkkäriin, jossa oli vielä jämiä enskaribileistä ja useampi pellillinen munakasta. Oikein mukava hetki yhdessä ennen porukan hajoamista. Illan kruunasi Jonaksen fado-esitys. Nyt tiedän minne menen kuuntelemaan fadoa, kun seuraavan kerran olen Sintran suunnalla.

Mitä jäi käteen? Mahdollisuus olla mukana jossain aivan erilaisessa. Aivan käsittämätön workshop, jossa jälkiviisaasti tarkasteltuna kuitenkin oli henkisiä yhteyksiä itse esitykseen. Uusia tuttavuuksia, joihin voi hyvinkin törmätä joskus, jossain... Uusia ajatuksia siitä, mitä tanssi myös voi olla (en olisi ennen tätä pitänyt imurointia tai saippuakuplien puhaltelua tanssina). Uusi tapa valmistaa munakasta isolle joukolle. Ja varmaan muutakin, joka avautuu tässä joku päivä.

Asettelu oli tarkkaa hommaa

Taas tuli todistettua, että kun "nostaa käden ylös" ja ilmoittautuu mukaan ja vielä sen jälkeen nostaa takapuolen irti nojatuolista ja oikeasti lähtee mukaan, niin jotain uutta avautuu. Ja kuten erään aiemman produktion jälkeen huomasin, kun laittaa itsensä oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja vähän siis venyttää noita rajoja niin lopputuloksena on aiempaa isompi alue, jossa on mukavaa. 

Sehän taitaa olla ihan hyvä juttu!