Cascas d'OvO, vol 4 - Ohi on!

Toinen ja siis viimeinen esityskerta takana. Olo on kuten aina - samanaikaisesti iloinen yhdessä tehdystä onnistuneesta esityssarjasta ja pikkuisen haikea koska sen on ohi. Onneksi tunne on tuttu ja sitä osasi odottaa.

Esitys meni hyvin, vaikka taas jouduimme vaihtamaan yhden esittäjän. Pinja oli kuumeessa joten tuurari paikalle 10 minuuttia ennen esityksen alkua --> todella nopea perehdytys (mitä teet, missä, koska sisään, miten jatkuu, miten lopetetaan...) ja hyvinhän sen sujui noinkin.

Tässä osa munista

Meidän vapaaehtoisten kannalta illan esitys oli silläkin tavalla erilainen kuin eilinen, että saimme katsella esityksen alkuosan verhon raosta. 

Nyt siis mekin olemme nähneet munankuorten hajoamisen (olimme toki kuulleet rasahdukset) ja Landerin ja Jonaksen parityöskentelyn. Kyllä siinä näkyi, että harjoiteltu on! Rytmin tarkkuus, kehon aseman ja asennon käsittäminen silmät sidottuna, parin sisäinen luottamus toisiinsa, pienet välähdykset huumoria ja se kaikki muu teki kyllä minuun vaikutuksen.

Esityksen jälkeen yleisöllä oli mahdollisuus tavata taiteilijat (ja myös meidät vapaaehtoiset taiteilijat) ja kysellä, kommentoida, arvioida jne. Aika moni jäi ja ihan mielenkiintoista oli kuulla herrojen kertomuksia ensimmäisistä harjoituksista Lissabonin puistoissa, yrityksestä saada aikaan silmät sidottuna täysin äänetön "telepaattinen" esitys, jonka epäonnistuminen oli johdattanut tähän nykyiseen versioon ja eri maiden kulttuurien ja mielentilojen vaikutuksesta yleisöihin ja vapaaehtoisiin.

Ja sitten bäkkäriin, jossa oli vielä jämiä enskaribileistä ja useampi pellillinen munakasta. Oikein mukava hetki yhdessä ennen porukan hajoamista. Illan kruunasi Jonaksen fado-esitys. Nyt tiedän minne menen kuuntelemaan fadoa, kun seuraavan kerran olen Sintran suunnalla.

Mitä jäi käteen? Mahdollisuus olla mukana jossain aivan erilaisessa. Aivan käsittämätön workshop, jossa jälkiviisaasti tarkasteltuna kuitenkin oli henkisiä yhteyksiä itse esitykseen. Uusia tuttavuuksia, joihin voi hyvinkin törmätä joskus, jossain... Uusia ajatuksia siitä, mitä tanssi myös voi olla (en olisi ennen tätä pitänyt imurointia tai saippuakuplien puhaltelua tanssina). Uusi tapa valmistaa munakasta isolle joukolle. Ja varmaan muutakin, joka avautuu tässä joku päivä.

Asettelu oli tarkkaa hommaa

Taas tuli todistettua, että kun "nostaa käden ylös" ja ilmoittautuu mukaan ja vielä sen jälkeen nostaa takapuolen irti nojatuolista ja oikeasti lähtee mukaan, niin jotain uutta avautuu. Ja kuten erään aiemman produktion jälkeen huomasin, kun laittaa itsensä oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja vähän siis venyttää noita rajoja niin lopputuloksena on aiempaa isompi alue, jossa on mukavaa. 

Sehän taitaa olla ihan hyvä juttu!

Cascas d'OvO vol 3; Se on todistettu!

Ensi-ilta takana ja mieli korkealla. Yleisössä jälleen ihan kohtuullinen määrä omia läheisiä, mutta mahtui sinne sentään muitakin. Ei aivan täynnä, mutta riittävästi, jotta yleisön aisti lavan takaa. Ja sitten se pitkä odotus Landerin ja Jonaksen osuuden ajan kunnes musiikin alettua hiipien kulisseihin ja valmiiksi ja sitten iskusta liikkeelle. 

Lander ja Jonas

Kuvaaja: 

Günter Krämmer

Illan roolitukseen tuli muutama muutos vielä tuntia ennen esitystä yhden esiintyjän sairastuttua, mutta lennosta muutettiin ja ilman tuskia. Kyllähän tuohon heittäytymällä pystyy...

Mieli tekisi kertoa mitä me oikein teimme, mutta se pilaisi ilon huomenna katsomaan tulevilta joten en sitä tee. Mutta siis energiaa oli kuten pitikin ja kaikki selviytyivät osastaan hyvin. Tuo taitaa tarkoittaa, että esitys onnistui. Niin ja kyllä niitä munankuoriakin (cascas d'ovo) oli. Tarpeeksi! En kyllä tiedä kuka sen kaiken munakkaan oli syönyt, mutta toivon että heitä oli useampia. 

Aplodeja saatiin ja useampia kertoja kumarreltiin ja sitten bäkkäriin taputtelemaan toisiamme olalle ja halailemaan. Ja kyllä Zodiak oli myös enskaribileet järjestänyt. Skumpat, salaattia ja maukkaita juustoja hyvässä seurassa on erinomainen tapa päättää onnistunut ilta.

Ja mitäkö on todistettu? No paljastetaan sentään se. Olen kotona saanut kuulla "ettet KOSKAAN imuroi!" Nyt voin tuon väitteen kumota imuroituani munankuoria oikein julkisesti ja maksavan yleisön edessä. Tarttuuko tästä jotain "kotiin vietäväksi" - se jää nähtäväksi.

 Huomenna sitten se toinen ja viimeinen esitys. Valmiita ollaan ja täysillä mennään.

Cascas d'OvO vol 2

No niin!

Nyt on sitten viimeiset varsinaiset harjoitukset ennen huomista enskaria pidetty. Onneksi meille vapaaehtoisille, roolimme on oikeasti kovin pieni (joskin teoksen kokonaisuudelle tärkeä) ja helposti opittavissa. Totta kai lisätreeni olisi parantanut aikautusta jne, mutta kyllä tälläkin tasolla lavalle kehtaa mennä. Muutama riskitekijä tietysti on näin lyhyellä valmistautumisella aina jää, mutta en ole huolissani.

En halua paljastaa jutun juonta, mutta sen verran varmaan traileristakin selvisi, että portugalilaiset tanssijat avaavat pelin aika häkellyttävällä body percussion osuudella. Ja siis silmät sidottuna! Me vapaaehtoiset ilmestymme lavalla vasta myöhemmin.

Ja sen voin vielä paljastaa, että pieni meidän perheen sisäinen vitsi saattaa olla tiedossa.

Huomenna sitten kunnon henkinen ja fyysinen lämmittely ja sitten menoksi.

Katsomaan vaan...

Cascas d'OvO - taas framilla

Joskus loppukesästä löysin Zodiakin sivuilta (vai olisivatkohan he oikein lähettäneet meili) ilmoituksen, jossa etsittiin vapaaehtoisia tanssiteokseen Cascas d'OvO (EGg shells, munan kuoret). Ilmoituksessa ei juuri kerrottu esityksestä vaan tyydyttiin kertomaan esityksen ja harjoitusjakson ajankohdat. Kun nuo ajat sattuivat olemaan minulle vapaita (noh, yksi vakiotreeni piti jättää väliin) niin ilmoittauduin ja taas tulin valituksi. Vaikuttaa siltä, ettei tällaisia hiukan iäkkäämpiä miehiä ole tyrkylle asti... 

Sitten olikin aika pitkään hiljaista, jonka aikana ehdin ryhtyä huolestumaan siitä, mitä ihmettä ehdin oppia sunnuntain aloituksen ja tiistain ensi-illan välissä. Hetken mietittyäni oli palattava siihen luottamukseen, että varsinaiset tekijät varmasti haluavat lopputulokseksi onnistuneen esityksen eivätkä he ole Portugalista asti tänne tulleet juuri minua julkisesti nolaamaan. Eikä Youtubekaan antanut mitään vihjeitä avustajien roolista. Siispä silmät kiinni ja tapahtumien suuntaan luottavaisena ja ilman liikoja odotuksia "suuren roolin" suhteen.

Ja sitten tänään sunnuntaina ensimmäiset harjoitukset. Kokoonnuimme Zodiakin aulaan ja lyhyet yleisselostukset ohjelmasta ja ei kun treenaamaan. Landon ja Jonas ottivat meidät vastaan treenisalissa ja heti toimintaa. Olipa erikoiset esitystreenit. Huudettiin, laulettiin, laulettiin kaanonissa, laulettiin mustien orjien työlaulua, laitettiin silmät kiinni ja vankan perusbiitin tahdissa silmät kiinni taputeltiin ja äänneltiin varmaan kymmenen minuuttia. Oudon meditatiivista olla silmät kiinni ja antaa mennä biitin puitteissa kuunnellen ympäristöä välttääkseen törmäyksiä ja samalla antaen mennä ihan täysillä.

Ja tämän jälkeen ryhdyttiin liikkumaan! Siis LIIKKUMAAN! Hypittiin, pyörittiin, heiluttiin, tehtiin kärräreitä ja käsinseisontaa, madeltiin lattialla ja hypittiin korkealle. Heilutettiin käsiä, päätä, lantiota, rintakehää ja välillä ihan kaikkea samanaikaisesti. Tämän jakson jälkeen minulla taisi olla enemmän hiki kuin viimeisten vuosien aikana edes saunassa ja pulssi oli varmasti yli sen 220 miinus ikä. Siis jopa verkkarihousuista puski hiki läpi...

Ja tämän workshopinpäätteeksi meille kerrottiin, ettei millään jo tehdyllä ollut mitään tekemistä tulevan teoksen kanssa! Siis EI MITÄÄN! Ja meidät lähetettiin lounaalle.

Noh, lounaan jälkeen ruvettiin sitten keskittymään varsinaiseen teokseen. Katseltiin vähän videota ja sen jälkeen ryhdyttiin jakamaan vapaaehtoisten "rooleja".  Paljastamatta liikaa varsinaisen teoksen rakenteesta voin kuitenkin todeta, että päävastuun kantavat nuo kaksi portugalilaista. Meillä vapaaehtoisilla on vaatimaton, mutta teoksen kannalta kuitenkin tärkeä rooli. Tarkoitan tällä sitä, ettei kyllä vapaaehtoisten "tanssillisen panoksen" takia taida kannatta teosta tulla katsomaan. Sen sijaan teos itse voi hyvinkin olla näkemisen arvoinen (näen pääosat vasta huomenna joten on pakko olla varovainen arviossa). Ainakin se on erilainen ja melkoista osaamista vaativa. Ja ainahan esittävää taidetta (ja varsinkin tanssia?) kannattaa käydä paikalla kokemassa.

Huomenna sitten ensin koko päivä avustajana Syysprinssi  elokuvan kuvauksissa ja sieltä sitten suoraan tämän teoksen treeneihin. Siinä missä tänään käytiin "muka" läpi niin huomenna on jo kaikki vaatteet, releet ja vehkeet mukana ja lisäksi pitäisi pystyä ihan itse aikauttamaan oma sisääntulo jne, joskin varmaan vielä ainakin vähän ohjausta tulemme saamaan. Ja sitten tiistaina ensi-ilta.

Lisätietoja teoksesta: https://www.facebook.com/events/1481361392166595/