Viimeistelyharjoituksia ja psykologista valmennusta

Olisin halunnut päästä näppäimistön ääreen HETI esityksen jälkeen, mutta kirjoitan tätä vasta seuraavana päivänä iltapäivän puolella. Tuo heti siksi, että olisi saanut purkaa esityksen jälkeiset tunteet saman tien ja jakaa ne kanssanne. Elämä ei vaan mene niin. Ensinnäkään ei ollut millä kirjoittaa, mutta paljon enemmän siksi, että sitä halusi piipahtaa aulan puolella tervehtimässä läheisiään ja jakaa oloaan muiden tanssijoiden  kanssa. Ja karonkkaankin piti ehtiä! Siispä en tässä kirjoitelmassa vielä puhu esityksestä vaan ajasta ennen sitä.

Aamulla aloitettiin studiolla lämmittelyillä ja taas saatiin kroppa hereille. Kolotuksista ja kireyksistä huolimatta. Lämmittelyn jälkeen aloitimme muutaman vielä vähän rosoisena olevan teoksen kohdan hiomista. Eihän teoksesta ole tarkoituskaan tulla korkeakiiltoinen, mutta ei siitä ole myöskään tarkoitus saada pahempia tikkuja sormiin. Siispä hiottiin "metsän kaatumista" ja joen syntyä ja kulkua. Ja kyllähän se paranee, kun toistetaan ja vähän tuupitaan oikeaan suuntaan.

Ja sitten lavalle -  ei sittenkään, tekniikka viivyttää, odotusta, lisää odotusta. Siis oikeastaan aika tavallinen tilanne. Siinä ehti yllättäin pikaisesti Kaapelin ravintolaan lounaalle Mikon kanssa eli massu oli mukavasti täynnä, kun sitten päästiin taas vauhtiin. Tekninen läpimeno savukoneineen ja valoineen ja ihan kohtuullisen hyvinhän se meni. Pieniä aikautusongelmia parissa kohtaa, mutta läpinäkyvyys punaisella vyöhykkeellä oli kuulemma parantunut.

Niin ja lämmittelynä aivan ihana liikettä kosketuksessa harjoitus. En kyllä tiedä mitä Ronjan ja minun liike oikeastaan oli. Välillä se oli varovaista ja kevyttä ja sitten taas hetkittäin aika vauhdikasta "rumbaa", jossa eivät jalatkaan aina pysyneet lattiassa. Pääsi Ronja kerran minut yllättämään ja heittämään selkäänsä ihan varoittamatta. No siitähän selvittiin siten, että sattumalta löytyneen sopivan otteen myötä taisin pyöräyttää Ronjaa sitten muutamia kierroksia ilman lattiakosketusta. Hetkittäin löysimme toisemme hyvin (ja hetkittäin vähän huonommin) ja sehän tuntuu hyvältä.

Kahden ja puolen tunnin ruokailutauon jälkeen palasimme Kaapelitehtaalle ja aloitimme valmistautumisen iltaan. Tanssijaporukka on kyllä hauskaa katsottavaa ennen harjoituksia tai esitystä. Jokaisella on omat rutiininsa eikä juuri kukaan ei ole paikallaan.  Ja tällä kertaa saimme lisäksi ihailla ainakin Reijoa opettamassa Eviä kasakaksi ja Karoliinaa näyttämässä Reijolle jotain breikkiliikkeitä. Ja päälläseisontaa, käsilläkävelyä, rentoa lötköttelyä sohvilla ja tuoleilla jne. Ei siinä ehtinyt tulla aika pitkäksi.

Esitys lähestyi ja tuli aika virittäytyä. Maité otti meidät piiriin ja johdatti meidät henkiselle matkalle. Apuna olivat kädet, ilmaa/vettä täynnä oleva fiktiivinen pallo ja hengitys. Ihan ei vielä auennut se kallon sisäpinnan uloshengittäminen, mutta jollain tavalla mieli kuitenkin tyyntyi ja tunsin olevani valmis. Tai siis ainakin .....ei kun VALMIS.