Odotusta, vaihtelevia mielentiloja ja viikon virhe

Valituksi tulemisen jälkeen alkoi odotus. Eihän sitä oikeastaan mitenkään voi valmistautuakaan. Tanssin saralla ei enää ehdi oppia mitään uusia taitoja eikä kuntoakaan tällä aikavälillä saa parannettua. Oikeastaan ainoa mitä voi tehdä on koittaa pysyä ehjänä. Ettei vaan tulisi jotain vammaa, joka estäisi osallistumisen. Siispä olen jatkanut normaaleilla tanssitunneillani ja koittanut lisäksi ehtiä ainakin kerran viikossa jumppaan ja kehonhuoltotunnille. Siinähän sitä jo onkin. Niin ja tänä syksynä aloittamilleni saksofonitunneille myös. Soittoläksyineen...

Sen verran tämä Caida Libre kuitenkin pyörii päässä (ja kaikki läheiset ovat siitä kyllä saaneet kuulla!), että oli pakko käydä vilkaisemassa Sharon Fridmanin sivuja. Sieltä sitten eksyin teosta esittävälle videolle.Tälle videolle:  http://vimeo.com/80381570

                                                           VIRHE!

Tuolla videolla tanssijat liikkuivat niin sulavasti, taipuivat niin kauniisti ja toimivat yhdessä niin kiinteästi, että alkoi jo huimata. Miten minä tuollaiseen pystyn? Eihän minusta tuohon ole. Ei olisi pitänyt käydä vilkaisemassa.          Ja sitten vaan pää takaisin paikalleen.          Koreografihan on nähnyt minun liikekieleni jäykkyyksineen. Videoni oli totta. Sellainen minä olen. Hän siis tietää mitä valitsi tai ainakin hänellä on jonkinlainen aavistus. Sitä saa mitä tilaa! 

Niin ja nähtyäni videonpätkän (viisi kertaa) olen entistä vakuuttuneempi, että juuri tähän proggigkseen minun kuuluikin hakeutua ja juuri tähän minut pitikin valita. Olen entistä vakuuttuneempi, että minulla on tähän esitykseen sekä annettavaa että siitä valtavasti saatavaa.Jotain siinä tavassa olla yhdessä, liikkua samanaikaisesti yhdessä ja erikseen. Heittäytyä ja antautua samanaikaisesti.                 Ei siis VIRHE lainkaan!

Tanssin talo lähetti meille osallistujille meiliä, jossa osallistujien esittelyyn ja käsiohjelmaan kaipasivat henkilötietojen lisäksi syitä siihen, miksi oli hakenut mukaan. Luin viestin kännykästä matkalla piipahtamaan kotiin ja vastasin sitten kovasti paljon asiaa miettimättä. Sillä tavalla on joskus ennenkin tullut kirjoiteltua ja välillä ihan onnistuneestikin. Kysymys siis oli: Miksi halusit mukaan tähän proggikseen? Ei ihan helppo eikä minulla oikeasti ollut mitään valmista vastausta asiaan. Piti miettiä, mutt aonneksi aikaa ei ollut turhan kanssa. Näin vastasin:

Se lyhyin versio taitaa olla se Mount Everestille kiipeämiseen liitetty "because it is
there". Eli siis pitihän tuota hakea, kun kerran mahdollisuus siihen oli.

Se vähän pitempi versio taitaa olla jotain "halu koetella ja kehittää itseään ihmisenä ja
tanssijana. Halu käyttää amatöörinä hyväksi mahdollisuus olla tekemässä produktiota myös
ammattilaisten kanssa. Halu koetella omia rajojaan."

Mutta mitkä siis olivat ne "oikeat syyt"?

Niitä on varmaan aika monta enkä ehkä kaikkia vielä edes tunnista. Ainakin se, että
halusin/haluan jos ei nyt aivan murtaa kaikenlaisia sisäisiä raja-aitojani niin ainakin
työntää niitä vähän kauemmaksi. Siis, että kyllä lähes kuuskymppinen mies, joka ei ole
tanssinut kuin vasta kymmenkunta vuotta voi tällaistakin tehdä. Miksi ei? Siinä saattaa
samalla joutua muutama muidenkin miehille, noin kuuskymppisille yms asettama raja-aita
koetukselle, mutta se ei minua häiritse.

Varmaan myös sellainen aito halu koetella itseään tanssijana, jollaisena , ainakin
pikkuisen, olen alkanut itseäni pitää. En varmasti tule olemaan joukon taitavin edes
amatöörien joukossa ja tuo ikäkin alkaa välillä muistuttaa itsestään tuolla kropassa.
Onneksi ei yleensä kovin paljoa päässä.

Ja sitten se teoksen kuvauksessa mainittu toiminta ryhmänä ja toisten kuunteleminen.
Tärkeitä teemoja minulle ja varmasti sellaisia, joita kannattaa kehittää.

Ja olisiko minussa ihan pieni hippu jonkinlaista esiintyjääkin jossain? En oikein sitä
itse tunnista, mutta ympärillä olevat ovat joskus tuohon suuntaan vihjanneet.

Tätä syvempää analyysiä en tässä vaiheessa vielä osaa tehdä. Katsotaan, jos vaikka taas
kirjoittelisin jotain muutaman vuoden hiljaiseloa viettäneeseen blogiini aiheesta.

Olisiko tässä ainesta tarpeisiinne?

            Heikki

Nyt luettuani tuon uudelleen en kyllä ihan helposti muitakaan syitä keksi. Taisi kiire puristaa oleellisen ulos. Ja kun Tanssin talo sitten niitä osallistujaesittelyitä ulos pukkasi niin juuri tuon raja-aitoja koskeva pätkän olivat valinneet. Olisin ehkä tehnyt samoin.

Nyt pitää vaihtaa pää ja ryhtyä yhden valtakunnallisen urheiluliiton hallituksen sihteeriksi.

Ensi kertaan.