Mooses, Big bang ja pölyhiukkasia

Toinen treenipäivä takana ja nyt alkaa sekä syntyä jonkinlainen aavistus teoksen luonteesta ja teoksen tekotavasta. Samoin alkaa syntyä kipeitä lihaksia ja muutama mustelmakin. Lattia on kova ja siellä lattialla ollaan aika paljon. Polvet, kyynärpäät ja kaikki muutkin kovat kohdat joutuvat ajoittain koville. Ja kun liikettä on välillä paljon ja rivakanlaista niin törmäyksiäkin on sattunut. Ei mitään vakavaa, mutta muutama säikähdys. Itselläni pääsivät sukat lipsumaan nopeassa väistössä ja siis selkä edellä varoittamatta lattiaa kohti. En tiedä mistä se tuli, mutta selkä meni pyöreäksi, leuka rintaan ja niin sitä sitten tuli tehtyä extempore takaperinkuperkeikka ja siitä sitten vaan pystyyn ja harjoitus jatkuu. Taidan olla Ellille kiitoksen velkaa, kun keväällä meille tuon tempun opetti.

Ihmettelyni siitä, miten ehdimme oppia lähes tunnin teoksen näin lyhyessä ajassa alkaa hiljalleen saada selityksensä. Emme edes yritä opetella sellaisia tarkasti askelmerkittyjä pätkiä, jotka sitten pitäisi tähän lahoon päähän saada tarttumaan. Sen sijaan Sharon käyttää paljon aikaa haluamansa kuvan selittämiseen, kaivatun tunnetilan kuvaamiseen ja kulloisenkin energiatason ja liikelaadun määrittämiseen. Ja jotta edes nuo jäisivät mieleen, hän käyttää erilaisia kuvia,  ilmiöitä ja joskus ääniäkin "nimeämään" teoksen osia.

Olemme ottaneet alkulämpöjä, rakentaneet saaria, nähneet Punaisen meren avautuvan Mooseksen edessä, tutustuneet Big bang teoriaan, nousseet maasta kuin pölyhiukkaset, käyttäneet aikaa suunnittelemaan liikkeellelähtöä, juurtuneet ja tulleet kiskotuksi maasta irti, saaneet ja vastaanottaneet erilaisia impulsseja. Ja on niitä muitakin. Minustakin tuo näin kirjoitettuna näyttä ihan ufolta, mutta paikan päällä se vaan jotenkin tuntuu ihan ymmärrettävältä. Kyllä se Sharon myös muistaa välillä kehua onnistuneita suorituksia, välillä todeta "ei noin" ja koko ajan kiinnittää huomiota liikkeen laatuun. Että ei siis pelkkää "ufoilua", vaikka ehkä nämä kuvat siltä näyttäisivätkin. Work in progress!

En ole sitä kertonutkaan, joten nyt sitten. Tässä vaiheessa meillä on suomalaisten lisäksi paikalla koreografi Sharon ja yksi hänen tanssiryhmänsä tanssijoista, Arthur. Torstaina sitten saamme ulkolaisvahvistuksia, kun loput seurueen tanssijat saapuvat paikalle. Arthur on kyllä kovasti yrittänyt esittää kaikkia puuttuvia tanssijoita, mutta yksi mies voi kuitenkin viedä enintään yhden miehen tilan joten kyllä ne loputkin on tänne saatava ennen esitystä. Huomenna kuitenkin vielä kotimaisin voimin...