Valilla ihan vesilinjalla

Ja siis ihan kirjaimellisesti. Onhan tuostakin jo ehtinyt kulua parisen viikkoa, mutta vasta nyt kehtaan sen kertoa.

Paikka oli Iguassu ja siella olevat vesiputoukset. Monikossa ihan syysta, silla erikokoisia putouksia taisi olla yli kaksikymmenta kolmen kilometrin matkalla. Kylla siina riitti vetta, kuohuja ja pauhua. Ja siita otettiin kaikki irti.

Ensin kuorma-auton lavalla viidakon lapi kohtia kosken alajuoksuja, sitten veneeseen (RIB) ja pikkuisen lahemmas putouksia ihailemaan. Olivat ystavallisesti varoittaneet kosteudesta ja vielapa tarjosivat kuivapussit aremmalle tavaralle. Ja syyta oli.

Ensimmaiset kierrokset tehtiin sen verran kaukaa, ettei kastuttu juuri lainkaan. Kun kuvat oli otettu niin toinen kierros ja niin lahelle, kun kuski uskalsi tai oli lupa menna. Ja siina kylla kastui - ei siis mitaan pienta utua vaan amparilla pain nakoa. Ja heti paalle lisaa. Onneksi oli aika lamminta eika se vesikaan nyt mitaan kylmaa ollut. Silti veneessa kuului kirkuntaa ja naurua.

Minulla (ja parilla muullakin) on onneksi vedenkestava kamera, joten otin kuvia ihan koko ajan. Tassa muutama.

Putoukset sijaitsevat Brasilian ja Argentiinan rajalla ja rajan molemmilla puolilla on luonnonsuojelualue. Siina sitten kierreltiin pikkuisen hyvin rakennettuja polkuja myoten luontoa ihaillen ja vaatteita kuivatellen kunnes olimme samojen putousten puolivalissa ja ylapuolellakin. Sielta koko juttu naytti ehka vielakin ihmeellisemmalta, kun naki paremmin kuinka suuri se putousalue oikein on. Siis TOSI suuri.

Kun tuota oli ihailtu tarpeeksi mentiin viela sellaisella rauhallisella kumivenekyydilla vajaan tunnin verran ylajuoksuilla kohti putousta. Kuulemma aikoinaan veneella mentiin niin lahelle, etta osa veneesta oli jo putouksen reunan yli. Onneksi se aika on ohi. Oli rauhoittavaa lipua hiljaa alaspain ja ihalla luontoa (mm alligaattoreita, kilpikonnia ja monenlaisia lintuja). Paiva sai arvoisensa paatoksen.

Hotellirintamalla ei ihan kaikki mennyt nappiin. Kun hyppasimme bussikuskin viitoittaman talon kohdalla pois ja kolkuttelimme oveen niin ei mitaan vastausta. Kurkistelu paljasti, etta paikka on ehka joskus ollut hotelli ja ehka taas joskus sellainen on, mutta juuri silla hetkella se oli tyomaa. Pienen epatoivon ja ihmettelyn jalkeen paikalle saapui nuori nainen, joka opasti meidat toiseen hotelliin. Samat omistajat - uskoisin: Candy vaihtui Sweetiksi. Ja pihan uima-altaan ja baarin lisaksi varustukseen kuului kylpyhuoneen ihan ainutlaatuinen homekasvusto...