Boca Juniorsin matsi oli loppuunmyyty joten toiseksi paras vaihtoehto: All Boys vastaan River Plata. Ei oikein riittanyt aikaa eika osaamista selvittaa ihan kaikkea itse, joten hostelli hoisi liput ja kuljetuksen (ja otti kylla ihan huomattavan valistavedon siina samassa, mutta sen kylla tiesin. Maksoimme palvelusta.)
Kyyti poimi hostellilta ja sitten sellaiset kolme varttia kohti miljoonakaupungin laitamia. Sellaista tyolaisaluetta. Aavistelin stadionin lahestyvan, kun mellakkapoliisien maara lisaantyi ja poliisihelikopteri alkoi pyoria yllamme. Pikkuisen kavi mielessa, etta mihinkahan sita tulikaan lahdettya. Siita viis ja eteenpain.
Stadika oli sellainen ehka 40 000 vetava vaatimaton rakennelma. Yhdella sivulla tosin oli oikein istuimet, mutta me olimme pyytaneet liput kotikatsomon puolelle, joten betonille vaan. Olimme ajoissa liikkeella, joten oli varaa valita mihin istuu. Keskelle ja ylos tuntui hyvalta joten sinne ja nauttimaan auringosta ja hiljalleen nousevasta tunnelmasta. Vaki alkoi pikku hiljaa valua tai siis kiiveta katsomoon. Oli kotijoukkueen paitaa ja lippua ja muuta sellaista. Oikeastaan katsomo tayttyi vasta ihan juuri ennen ottelun ilmoitettua alkamisajankohtaa eli siis puolisen tuntia ennen matsin alkua. Ja sitten alkoi askartelu...Yksi nuori mies, jonka selkaan oli tatuoitu All Boys logo ( harmi,. kun en saanuut kuvaa) jakoi puhallettavia muovisia tuubeja ja ilmapalloja joukkueen vareissa. Mekin saimme omamme, joten puhaltelemaan. Niita sitten heittelimme pitkin ja poikin myohemmin illalla. Sitten alkoi minua kovasti kummastuttanut "pakokoysien" rakentelu. Lakanakankaasta revittyja suikaleita sidottiin yhteen koysiksi, jotka sitten sidottiin yllamme olleisiin katsomon ylarakenteisiin. Ajattelin, etta niiden varaan ehka levitetaan sellainen jattikangas vaikkapa maalin jalkeen.
Myos itse tehtya konfettia eli siis revittyja mainoslehtia ja muuta sellaista oli liikkeella ja taas meillekin jaettiin omat kouralliset ohjeellla, etta heitetaan kun kotijoukkue tulee kentalle. Ja niinhan me teimme. Yksi vieressa istunut pikkupoika oli kylla jo ehtinyt heittaa ihan kaiken kauan ennen pelin alun aavistustakaan.Kun ymparillamme istuvat fanit olivat oivaltaneet, etta olemme ulkolaisia (ei tainnut olla kovin haastava tehtava) niin he alkoivat selittaa meille kaikenlaista. Ihan aluksi he yrittivat kovasti selittaa, ettei juuri siita missa istumme nae "mitaan". En oikein ymmartanyt miksi enka miten siirtyminen muutamia metreja ihan tapotaydessa katsomossa voisi edes olla tehtavissa, joten jaimme paikoillemme.
Ja sitten matsi alkoi. Ja niiden koysien tarkoituskin selvisi. Seisomakatsomoissa on aina valilla sellaisia poikittaisia kaiteita, jotta sellaista koko katsomon rojahtamista alas ei paasisi tapahtumaan. All Boys fanit kayttivat naita seisoma-alustoina. Siis vajaat 10 senttia paksuja pyoreita kaiteita. Noh, eihan kukaan sellaisella pysy, joten pieni etunoja ja paino osittain sen koyden varaan. Ja sitten laulamaan!Kannustuslauluja taisi olla kymmenkunta ja niita vaihdettiin tilanteen ja kyllastymisen mukaan. Jossain alhaalla vasemmalla oli rumpusektio, joka antoi tahdin ja sitten fanikatsomon "sektorijohtajat" pitivat huolta, etta laulettiin samaa laulua samaan tahtiin. Oli siina meininkia ja tunnelmaa. Kylla vierasjoukkueellakin rumpuja ja lauluja riitti ja aina valilla heidan annettiin hetki kuulua. Sitten taas laulettiin kumoon.
Totta oli, etta kentasta jai lahes kolmannes niiden miesmassojen taakse, mutta ei se juuri hairinnyt. Ne varsinaiset himofanit eivat edes katselleet pelia juuri lainkaan vaan keskittyivat fanikatsomon meininkiin. Mahtavaan sellaiseen.
Siella sita sitten oltiin, seistiin koko matsi, laulettiin mukana kun ne muutamat patkat ehtivat jo tulla tutuksi ja muuten vaan nautittiin matsista ja tunnelmasta. Tauon aikana pikkuisen juteltiin paikallisten kanssa, jotka eivat osanneet sanaakaan muuta kielta kuin espanjaa. Kylla siita silti jonkinlainen keskustelu tuli. Hekin olivat sita mielta, etta hostelli oli rosvonnut kohtuuuttoman osuuden ja pitivat meita varmaan pikkuisen holmoina, kun olimme siihen suostuneet. Mutta olivat samaan aikaan aika ihmeissaan ja otettuja, etta olimme juuri heidan matsia tulleet katsomaan.
Kun matsi paattyi (keskinkertainen ottelu) maalittomaan tasapeliin niin muutama kyynel taisi pari fanin silmista livahtaa. Ja sitten odotettiin puolisen tuntia, etta vierasjoukkueen katsojat olivat ehtineet saada tarpeeksi pitkan etumatkan. Muuten olisi voinut tulla tappeluita jne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti