Cusco - 3,3 km ja rapiat merenpinnan ylapuolella ja sen kylla huomaa. Ainakin minun kunnolla parin kerroksen kavely portaita ylos panee pikkuisen puuskuttamaan, vaikka kuinka koittaisi kavella hissukseen. Ja sellainen vuoristotaudin esioire eli pieni paansarky iski illalla tanne tulon jalkeen. Tosin jo tanaan sarky oli poissa ja muutenkin oli parempi olo.
Tama kaupunki tai ainakin sen keskusta elaa ja hengittaa turismista ja sen kylla huomaa. Quitoon verrattuna ainakin yksi asia on varmaa - kaupunki EI mene nukkumaan heti pimean tultua ja ainakin ruokaa saa viela yhdeksaltakin. Eipahan siis tarvitse paivallista ryhtya syomaan ennen nalkaa.... Keskustan eri klubien jne maarasta paatellen iltaa voisi varmaan jatkaa aamuun asti, mutta en taida juuri tuota kokeilla.
Syomisesta puheen ollen - kaikki oppaat joita olen lukenut kertovat etta hanavesi taalla on juomakelvotonta, raakoja vihanneksia ei pida syoda ja liha ja kala pitaa kypsentaa taysin kypsaksi. Siispa otimme tanaan jaita kolaan, nautimme salaattipoydan antimista ja tilasimme lampaankyljykset mediumina (vastaa Suomen "puoliraakaa"). Ela vaarallisesti - joku voisi sanoa. Itse laittaisin pikemminkin painon sanalle ELA. Siita lienee kysymys. Ja onhan meilla Immodiumia matka-apteekissa...
Tanaan vietimme paivan World Vision kummilapsemme elamaan ja elinymparistoon tutustumalla. Kertakaikkiaan mielenkiintoinen, antoisa ja tunteitaherattava paiva. Mahdottoman suloinen ja arka pieni kahdeksanvuotias tytto, hauras isoaiti, innokas opettaja ja hyvin asiantuntevat projektinvetajat saivat meidat nakemaan pienen kuukausittaisen lahjoituksemme tuloksen hyvin koskettavalla ja konkreettisella tavalla. Liittaisin tahan kovin mielellani kuvia vierailusta, mutta tassa koneessa ei ole lainkaan usb-liitantaa ja tuossa viereisessa taas ei ole tarvittavia ohjelmia. Joskus myohemmin ehka.
Vuoret ovat komeita ja nita on paljon. Huominen vietetaan viela taalla Cuscossa tutustumass kaupunkiin, museoihin, raunioihin ... Sitten pyhan laakson kautta Inka Trailille eli siis neljan paivan kavelylle, jossa korkeimillaan ollaan viela puolisen kilsaa korkeammalla kuin nyt (4,2 km). Taytyy vain muistaa menna hiljaa...
Ilmat alkavat pikkuisen huolestuttaa. Seka eilen etta tanaan on illalla ollut ihan mahdottoman kova ukonilma. Saisivat kylla loppua ennen kavelyosuutta. Siella teltassa kun ei varmaan saa markia vaatteita kuiviksi...
Sateista puheenollen - eilen ukonilman aikaan alkoi huoneemme seinasta suorastaan virrata kylmaa vetta. Ei siis todellakaan mitaan tippoja vaan tasainen lorina jostain katolta seinan lapi huoneen lattialle. Onneksi hostellista loytyi vapaa huone jossa vesi vain hiljalleen tippui katon lapi kylppariin.
Jatkuu....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti