Tasta huolimatta siis osa vaesta aloittaa tepsuttelin, rapistelun, aheltamisen ja vessojen vetamisen AIVAN LIIAN AIKAISIN. Kuuntelin touhua aikani ja koitin hyodyntaa aikaa venyttelyyn ja kropan herattamiseen, mutta siina puoli seitseman hermo petti ja piti nousta itsekin ylos. Siina ehti sitten hoitaa kaikki asiat ja ajan kanssa hyvissa ajoin ennen aamupalaa.
Aamupalaksi kuppi kahvia ja pari teollista sampyylaa vai mita pullia ne mahtoivat olla. Ja pillimehu kans. Tuolla sitten pitaisi lounaasen asti jaksaa. Kylla alan oikeasti ymmartaa, miksi espanjalaiset pitavat toissa ollessaan aamupaivalla pienen "kaakaota ja churros-leivonnaisia-tauon". Pakko se verensokeri on jollain tavalla nostaa ja pitaa ylla. Me hoisimme sen kavellessamme napostelemalla pahkinoita ja makeita "voimatankoja". Tiedattehan - niita lapsille myytavia ja heille taysin sopimattomia makeita "hunajaa-kuituja-suklaata yms" plajayksia. Mutta kun yhdesta tangosta saa kaloreita lahes tunnin kavelyyn!!!! Menkoon siis taman kerran.
Paivan reitti oli periaatteessa jopa alle 20 kilsaa, mutta kun paikallinen aluehallinto on saastanyt ja kohdentanut EU-rahat valtatien varteen rakentamaansa vaelluspolkuun, jota tylsempaa rakennelmaa on vaikea edes kuvitella. Suora tie, pelkkaa puitua peltoa ja ei puuta tai puskaa.Niinpa otimme muutaman kilsan pitemman vaihtoehdon, joka kulki jokivartta melkein puolet matkasta. Vasta viimeiset kuusi kilsaa sitten "autopista de peregrinosia". Mukavan pehmea alusta ja puskat ja kaislat kuhisivat elamaa. Muutamia tuttujakin lintuja on tullut vastaan: varpusia, punarintoja ja leppalintuja, harakoita ja sinisorsia. Mutta kylla enimmakseen linnut ovat vieraita, vaikka suku saattaakin muodosta ja kaytoksesta kayda ilmi. Joitain jalo- ja haarahaukkoja, erilaisia varislintuja, paljon siemensyojia. Harjalintuja olen kaivannut. Olen niita aina ennen Espanjassa nahnyt. Ehka ovat muuttaneet talveksi Afrikaan? Tanaan nahtiin pari oikein komeaa harmaahaikaraa, joskin vain oleilemassa sankipellolla eivatka siis vauvantoimituspuuhissa.
Iltapaivan alussa sitten Carrion de los Condesiin ja Espiritu Santo -majataloon. Herttaisia pienia nunnia pitamassa paikaa ylla. Siisti ja ilmeisen hiljainen. Ei kerrossankyja. Ja siis vitosen yo. Ei paha.
Paivan rutiineihin kuuluva pyykinpesu ja itsensa myos, hoidettu. Lounastapakset olusien kera nautittu ja Lissu pikkuisella siestalla. Illan suussa sitten ehka mennaan kirkkoon messua kuuntelemaan ja pyhiinvaeltajien siunausta. Tai sitten ihan vain syomaan.
On muuten aika hassua milla tavalla taalla alkaa muodostua sellaisia tuttujen porukoita. Joidenkin kanssa vain matka taittuu suunnilleen samaan tahtiin. Joinain paivina ollaan samassa kaupungissa ja samassa majapaikassa, toisina taas kylan verran erillaan. Mutta kuten tanaan, kun tapasimme viikko sitten paivaittain juttukaverina olleen Christinan. Viikkoon emme oleet nahneet ja nyt tormattiin keskella kylaa. Hauskaa. Ja muita vastaavia on aika monta.
Kavellessa sita on kuitenkin paaosan aikaa oikeastaan ihan hiljaa. Siina ei kovasti tee mieli jutella vaan pikemminkin pitaytyy omissa ajatuksissaan ja kokemuksissaan, joita sitten jakaa vain kun silta tuntuu. Ja silti matkaa tehdaan yhdessa.
 |
| Matkakumppaneita? |
Niin ja siita suhteellisuudesta: Nyt taitaa olla 17. kavelypaiva ja noin puolessa matkassa ollaan. Taitaa puolet menna tayteen huomenna. Silti olo toisaalta sellainen, etta juurihan me aloitimme. Ja samaan aikaan on sellainen olo, etta tatahan olemme tehneet "aina". Miten nuo kaksi mahtuvat samaan aikaan samaan paahan - en tieda. Niin vain on.
 |
| Auringonnousu tasangolle vuorten takaa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti