Levattyaan kunnon yon, Lissu oli ihan eri ihminen. Tai siis aika lahella sita normaalia itseaan. Siis lahdimme aamulla hiljalleen kavelemaan. Kuten jo edellisessa kertomuksessa kerroin, ohjelmassa oli lyhyt kavely ihan vaihtoehtojen pakosta. Siispa nautiskelimme aika ihanista maalaismaisemista sellaiset vaatimattomat 14 kilsaa ja siis aivan rauhassa. Vaikka olimme koittaneet hidastella lahtoa, niin olimme perilla Calzada de los Hermanillosissa jo hyvisa ajoin ennen puolta paivaa eika tuo kunnallinen Albergue tietenkaan ollut auki. Pysakoimme itsemme yksityisen sellaisen terassille lasillisille ja siina istuskellessamme varasimme sitten kahden hengen huoneen omalla kylpparilla. Tuli siis odottamatta sellainen luksuspaiva. Ja kun paikan ruoka oli kerta kaikkiaan hyvaa, niin kylla siina vain siestan katkaisema iltapaiva ja ilta meni mukavasti. Ihan pikkuisen kavimme kavelemassa katselemassa kylaa, jossa noin sata asukasta. Aivan ihana "Super Market" joka oli noin kylpparimme kokoinen. Ja aivan kaikkea valttamatonta oli. Mm pullo hyvaa valkkaria.
 |
| Korppikotka kuvattuna kiikareiden lapi |
Ja sitten niinhin roomalaisiin!
Taman paivan kavely kulki reittia, joka seuraa roomalaisten aikoinaan rakentamaa tieta Ranskan ja Espanjan varuskuntien ja talouskeskusten valilla.
Tiesta on viela jaljella joitain patkia, jotka on tietysti aidattu ja suojeltu, mutta tien linjaus on kylla kutakuinkin alkuperainen. Ja ne roomalaiset olivat tehokkuuden mestareita. Kun kerran piti paasta paikasta toiseen, makia tai jokia ei ollut esteina eika kylia rasitteena, niin tie on sitten lahes viivasuora. Ja se ei kylla kulkijaa ilahduta erityisesti kun maisema on lahes pelkastaan tasaista peltomaata. On sellainen olo, ettei matka edisty lainkaan, kun ne lahella olevat kohteet puuttuvat. Siis ne "kohta olen tuon puskan kohdalla, tuo mutka tulee justiinsa jne".
Varsinkin paivan lopussa, kun voimat alkoivat pikkuisen hyytya minullakin ja Lissulla viela enemman, se etta paivan ainoalta jonkinlaiselta maelta naki maaranpaamme eli Mansilla de los Mulasin ja samalla tajusi, etta sinne on yli kahden tunnin kavely. Ja taas aivan suoraa tieta. Yhteensa kilsoja tuli sellaiset noin 25.
Linnut pelastivat taas osan paivasta. Olin monta kertaa nahnyt eri tietoiskukylteissa kuvia sellaisesta isosta pikkuisen kalkkunan nakoisesta linnusta (jonka nimesta tai mistaan muustakaan minulla ei ole aavistustakaan) ja tanaan sitten nain sellaisia. Ensin muutaman lennossa niin kaukana, etten ollut varma siita mita nain. Ja sitten pikkuisen myohemmin maassa noin sadan metrin paassa. Katson sitten kotona lintukirjasta mista lajista oli kysymys. Ei tuollaisia koko suvun ruokkivia lentavia paisteja niin kovin monia eri lajeja voi Espanjassa esiintya.
 |
| Sellainen tavallisempi yosija |
Huomiseksi on luvassa mahdollisia sadekuuroja ja saapuminen Leoniin. Isohko kaupunki, jossa yllattain katedraali ja muita vanhoja taloja. Sinne siis huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti