Pitkasta aikaa taas koneen aarella. Ei tosiaankaan ole aina helppoa loytaa nettiyhteytta, joka siis myos toimii.
Paivitetaan siis aikajarjestyksessa.
Burgos - lepoa ja turismoilua:
Tultiin aamulla kaupunkiin sellaista muutaman kilometrin pidempaa, mutta kartalta katsottuna paljon mukavampaa reittia. Lissu edelleen huonovointinen, joten matkanteko oli rauhallista ja saavuomme lyhyen noin 15 kilsan kavelyn jalkeen kaupunkiin puoliltapaivin. Ei siina mitaan paniikkia ollut, joten ekasta (terasta ja lasia ja paljon tahtia) hotellista kaveltiin ohi, mutta kylla jo se toinen oli otettava, etta sai Lissun pitkalleen lepaamaan.
Mina piipahdin silla valin kaupungilla selvittamassa turistitoimistosta, etta kaikki kaupungin museot ja muut nahtavyydet todellakin ovat maanantaisin kiinni. Ainoa poikkeus on katedraali, joka ilmeisesti on auki kaikkina vuoden paivina. Niinpa paivan ohjelma muodostui tuon aukiolokysymyksen mukaiseksi.
Ensin siis pikkuinen iltapaivakavely vanhassa kaupungissa ja tapaksia olusien kera. Sitten hotelliin pikkuiselle siestalle ja sen jalkeen etsimaan nettiyhteytta ja Lissulle hattua yhteen yosijaan unohtuneen tilalle. Onneksi juuri siihen unohtuneeseen hattuun ei ollut mitaan tunnesiteita.
Nettipaikkoja oli minulle karttaan ruksattu kolme kappaletta. Ensimmainen oli kiinni, toisessa koneet olivat rikki ja kolmatta ei edes loytynyt missaan ruksin lahimaisemissa. Taisi siina pari kilsaa tulla etsiessa kaveltya. Noita turismoilukilsoja emme kylla laske...
Hattuakaan ei oikein helpolla loytynyt, kun etistaan auringolta suojaavaa kesahattua ja myynnissa on vain kylmalta ja sateelta suojaavia talvisellaisia. Vihdoin loytyi sentaan sellainen aika hassu turkoosi lippis kukkakoristein (jotka kylla saksittiin irti heti hotelliin saaavuttuamme).
Ja siis se katedraali: on se kylla aika upea ja taynna jos jonkinlaista patsasta, hautamuistomerkkia ja muuta arkkitetoonista hienoutta. Puolitoista tuntia siella kierrettiin korva kiinni audio-oppaassa. Onhan tuo pikkuisen hassua sellainen kone kadessa kulkea, mutta saa siina kuitenkin paljon enemman irti "vanhasta kivesta" kuin ihan vain tuijottelemalla. Minulle erikoisinta oli se, etta kirkkoa on vuosien saatossa laajennettu milloin mihinkakin suuntaan ja siis aina vaan lisatty erilaisia kappeleita jne. Se alkuperainen arkktehdin idea katosi jo muutaman sadan vuoden jalkeen, mutta onneksi ovat kuenkin olleet ulkokuoren suhteen aika maltillisia. Vaikka sisallla mennaan edes takaisin klassismin, gotiikan ja renesanssin valilla, niin ulos rakennus nayttaa aika yhtenaiselta.
Illalla viela sellainen turisti-illallinen: pikkuisen ylihintaa, selvasti vaatimaton ambiittiotaso ja tyly palvelu. He tiesivat, ettemme tulisi toista kertaa emmeka kylla olisi tulleetkaan! Heratyskello soimaan 0705, jotta varmasti paasisimme ajoissa liikkeelle.
Kun kello soi aamulla, kysyin itseltani MIKSI pitaisi lahtea ajoissa liikkeelle. Kun mitaan hyvaa syyta ei heti tullut mieleen, niin suljin heratyksen ja jatkoimme unia. Herasimme kun herasimme, suihkut, aamupala, rinkan pakkaus ja menoksi siina puolen yhdentoista aikoihin.
Kaupungista poistuminen ( noin Tampereen ja Turun kokoinen paikka) on aina aika tylsaa. Keskustan nahtavyydet vaihtuvat lahioihin ja kauppakeskuksiin ja teollisuuteen. Onneksi kaupunki loppui aika akkia ja maaseutu alkoi aman tien.
Yhteensattumia:
- Olin lueskellut maanantaina sunnuntain paikallislehtea ja siina ollutta juttua Caminosta. Siina kerrotiin, etta jenkkien maara oli muutaman viime vuoden aikana selvasti lisaantynyt, kun tuo Martin Sheen oli tehnyt elokuvan oamsta Caminostaan.Taytyypa koittaa saada tuo leffa katsottua.
- poistuessamme Burgosista eras espanjalaisrouva pysahtyi juttelemaan kanssamme. Han kertoi, etta Hornillos de Caminon yosijat ovat huonoja ja etta meidan kannatatisi kysya kylan ensimmaisesta kaupasta vaihtoehtoa. On kuulemma jossain pikkuisen kaupungin ulkopuolella, mutta etta tulevat kylla autolla hakemaan.
- viimeisessa kylassa ennen Hornilloa (pikku-uuni) saksalaisrouva pysahtyi sydessamme lounasta ja kertoi, etta han on menossa yoksi mukavaan yksityiseen majapaikkaan Hornillon ulkopuolella, ja etta isannat kayvat kylla hakemassa autolla.
Kaiken edella kuvatun jalkeen oli pakko ( ja siis oikeasti oli pakko, kun kylan kaikki majapaikat olivat jo taynna) siella kaupassa sita vaihtoehtoa kysya. Loytyi ja luvattiin noutaa. Pari muutakin ihmista siina kadulla odotteli noutokyytia.
Sinne sitten: vanha mylly, joka oli kauniisti ja hyvalla maulla kunnostettu. Piha taynna ankkoja ja hanhia ja oli siella muutama riikinkukkokin tepastelemassa koirista ja kissoista puhumattakaan. Kun olimme pikkuisen muita myohemmin liikkeella, "jouduimme" paarakennukseen uden siiven asemasta. Oikeasti hieno paikka.
Nyt sitten niihin yhteensattumien selityksiin. Kun se Martin Sheen oli sita omaan Cainoaan kavellyt pojanpoikansa kanssa, han oli yopynyt samassa majapaikassa ja se nuori mies oli kerralla rakastunut paikalliseen Juliaan, jonka aiti tyoskenteli paikassa. Ja siis tyoskentelee edelleen. Haita vietettiin vuonna 2009, josta on kuvia ja muistokirjoja todisteeksi. Kuulemma aivan ihana juttu, paitsi etta Julia on nyt viety Kaliforniaan kauas aidistaan. Ihan oikeasti, tallaista juttua ei kasikirjoittaja pysty luomaan. Siihen tarvitaan oikeaa elamaa ja sen yllattavia kaanteita.
Illalla soimme sitten aivan loistavan aterian viineineen ja kaikkineen ja aamulla sitten liikkeelle pyykit petyina, kroppa levannena ja mieli puhdistuneena.
Tanaan keskiviikkona sitten sellaiset helpot parikymmenta ja jo ennen yhta Castrojerizissa. Nyt on suihkittu ja kerrossangyt valittu. Paluu arkeen muutaman paivan "tuplapeti, oma kylppari", hienostelun jalkeen.
Nyt pitaa loytaa jotain suuhun pantavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti