Leon leijona? Debiili sade? Noin 500 km ilman McDonaldsia!

Noh ei sellaista mistaan loytynyt, mutta Leon sentaan. Eika ihan ongelmitta!

Aamulla rauhassa liikkeelle aika tylsaa paivaa odotellen. Reitti kulki aluksi paaosin ison valtatien tuntumassa ja sitten Leonin esikaupungeissa. Jostain syysta rinkka ei tanaan millaan sopinut selkaan eika hartioihin. Saatelin vaikka miten ja aina tuntui jotenkin luonnottomalta. Sellaista se vaan vissiin aina valilla on.

Ehka viimeinen paiva tasangolla (?)

Naita on ollut tien vierella koko ajan

Olimme aamulla varautuneet luvattuihin sadekuuroihin, vaikka kielitaidon kattuessa onkin selvinnyt, etta lluvio debile ei siis tarkoita sellaista melko yksinkertaista sadetta vaan (todennakoisesti) sellaista tihkua vaan. Sellaista nyt ainakin saatiin, joskin niin vahan etta rinkkojen peittamisen lisaksi emme muuten suojautuneet. On kuitenkin mukavampaa kastua ihan pikkuisen ulkoapain kuin hikoilla kovasti sisaltapain. Eikos vaan? Eika tuota tihkua tullut kohdalle muutamia minuutteja enempaa.

Leijonan metsastys ei oikein aluksi sujunut. Pitkan esikaupunkivaiheen jalkeen alettiin viimein tulla kaupunkiin ja niita ohjaavia nuolia olikin yhtakkia moneen suuntaan. En tainnut oikein keskittya ja siis valitsin vaarin. Kylla sen sitten jossain vaiheessa huomasin, mutta siina vaiheessa oltiin taidettu ehka kilsan verran jo menna 45 astetta vaaraan suuntaan. Siita sitten pienelle neuvoa-antavalle, jonka jalkeen oikotie ilman katukarttaa onnistui loistavasti ja saavuimme varsinaiseen ydinkeskustaan juuri sielta mista oli alunperin tarkoituskin. Muutaman korttelin kiertelyn jalkeen loytyi mukava hostelli, jonne siitten ensi yoksi.

Katedraalista mainitsin jo eilen. SE ON UPEA! Tai ei rakenuksessa itsessaan ehka mitaan aivan ainutlaatuista ole muihin eurooppalaisiin 1200-luvun kirkkoihin verrattuna, mutta taalla lahes kaikki lasimaalaukset ovat alkuperaisia. Noin 1800 neliometria mietittya taidetta, jossa teemat, valon kulku ja varit on ajateltu ottaen huomioon valon tulokulmat, varit jne. Eihan noista millaan taskukameralle kunnon kuvia saa, mutta oli ihan pakko yrittaa. Kylla kuvakirjoja olisi ollut saatavilla, mutta kun niita pitaisi kantaa viela jokunen viikko...

Loysin irkkupubin ja ilahduin. Sitten huomasin, etta se on kiinni. Ymmarratte varmaan tunteeni.

Ja sitten se McDonalds. Juuri, kun olimme tulossa Leonin tuntumaan oli paatien varrella koko reissun eka minkaanlainen vihje ko. yrityksen olemassaolosta eli iso mainos. Tuon enempaa emme yritysta ole nahneet emmeka kaivanneetkaan. Kylla taalla parhaimmillaan syo todella hyvin. Eilisesta lounaasta ja paivallisesta on tallennettu ainekset ja arvelut valmistustavasta ja ne varmastai otetaan kayttoon, kunhan kotiin paastaan. Maukasta, helppoa ja selkeaa eli juuri sita mita ruoka parhaimmillaan on.

Tanaan viela hortoilua vanhan kaupungin kaduilla, ehka siesta ja sitten syomaan. Eikohan siina ole ohjelmaa tarpeeksi yhdeksi iltapaivaksi ja illaksi. Jostain syysta illalla alkaa uni painaa jo yhdeksan aikoihin, joten illat ovat aika lyhyita. Unten maille ajoissa, etta taas jaksaa kavella.

Mita nain kivisella pellolla kasvatetaan???