Kuuntelemisen taitoa harjoittelemassa

Viikonloppu, vaikka paivilla ei kylla ole juurikaan merkitysta taalla. Oikeataan ainoa, josta pikkuisen voi paivia erottaa on paikallissten kaytos. Eilen illalla ravintoloissa, kaduilla ja baareissa naytti olevan tavallista enemman paikallista vakea. Vaikka tietysti olimme poikkeuksellisen suuressa kaupungissakin - lahes 2500 asukasta! Ja vastaavasti tanaan paivalla pysahtyessamme juomaan jotain pikkukylan ainoaan baariin, niin se oli aika hyvin miehitetty paikallisilla isannilla nauttimassa kuka mitakin. Ja emanta kylla piti huolta, etteivat herrat ihan mita vaan tehneet. Yksikin herra koitti sytyttaa savukkeensa metrin verran ennen ulko-ovea ja sai heti emannan kadesta eli tyhjalla pullolla pieni kopautus paahan. Oikein hanelle!

Vetta kannattaa taydentaa, kun voi

Paiva oli aika pitka ja paaosa reitista oli kaukana kylista ja kaupungeista. Piti siis varautua ja ottaa mukaan tarpeeksi syotavaa ja juotavaa. Yksi rouva avasi juuri luukkuja ikkunoista aamulla kun kuljimme ohi ja han muistutti heti, etta pitaa ottaa tarpeeksi vetta mukaan. Todellisuudessa juuri tanaan ei mitaan ongelmia ollut, kun taivas oli pilvessa, tuuli mukavan vilvoittava ja lampotilakin vain ehka parikymmenta. Loistavat kavelyolosuhteet. Mutta oikeasti aika ihanaa, etta paikalliset ottavat omasta aloitteestaan asian esille ja siis pitavat meista kulkijoista huolta.

Tasta kaupungista lahdettiin

Kavely on edelleen paaosin aika helppoa, kunhan saa koneen kayntiin. Jostain syysta kroppa kaipaa sellaiset 500 metria lammetakseen, jonka jalkeen se alkaa taas toimia "normaalisti". Mutta mista sen normaalin tunnistaa???

Tassa tulee se kuuntelemisen taito tarpeeseen. Jos ei ennen ole osannut kuunnella omaa kroppaansa niin taalla se taito on syyta oppia ja mielummin aika nopeasti. Kaikkein tarkeinta on kuunnella jalkojaan. Ovatko jalta kuivat, mukavasti kengissa? Kuumeneeko jokin kohta? Voisiko olla riski rakoista?

Sitten kuuntelee koko alaraajojaan. Milta saaret tuntuvat? Enta polvet? Onko kipuja tai muita tuntemuksia, joihin pitaisi reagoida? Enta reidet? Jaksavatko viela kantaa oman kropan ja rinkan painon? Selka? Hartiat? Ja sitten kuultuaan sen, mita kroppa koittaa sinulle kertoa, niin pitaisi viela osata toimia oikein ja kroppaansa kunnioittaen. Ei mikaan itsestaanselvyys! Omalla kohdallani kuvittelen osaavani edes jollain lailla, mutta kylla taalla aika moni on kroppansa kanssa aika hukassa ja se sitten nakyy kivuissa, uupumuksessa jne. Ja matkaahan siis riittaa viela.

Tuosta tuli mieleen, etta ihan minka oppaan tahansa mukaan TANAAN MENI PUOLIMATKA RIKKI! Jaljella on siis vahemman kilometreja kuin mita on takana. Ovatko ne helpompia vai vaikeampia, kivuliaampia vai kivuttomampia, virkistavampia vai tylsempia - en viela tieda. Se selviaa aikanaan. Kirjoittelen sitten, jos osaan.

Tama on sita vahan tylsempaa kaveltavaa

Paivan saldo oli sellaiset 27 kilsaa vaihtelevaa maastoa mukavissa olosuhteissa. Varmaan olisin jaksanut enempikin, mutta miksi? Tamakin riittaa. Tamahan siis ei ole mikaan kilpailu, extremeurheilulaji tai itsensa ylittamiskokeilu. Tama on matka. Jostakin johonkin. Kukin omasta lahtopaikastaan ja ihan omalla tahdillaan. Nain ainakin juuri nyt luulen. Katsellaan sitakin lisaa myohemmin.

Yoksi jaimme Terradillos de Templariosissa aika uuteen majataloon , jossa on neljan hengen huoneet omilla kylppareillaan. Huoneessa on lisaksemme vain tuttuja: kanadalainen rouva ja ranskalaismies, joiden kummankin kanssa olemme jutelleet jo useina paivina. Taidan lisaksi olla huoneen ainoa kuorsaaja, joten ainakin minulle lienee tiedossa hyvat younet.

Huomenna on tiedossa suunnillen samanpituinen paivamatka (jos siis jaksamme ja haluamme), joka paattyy ensimmaista kertaa joko yhteen tai toiseen kylaan. Reittivaihtoehdot siis kerrankin johtavat eri paikkoihin. En viela tieda kumman valitsemme, mutta varmaankin tarkein valintakriteeri on matkan mielenkiintoisuus eika siis pituus (lyhyys!).

Tama ei ole enne.

Panoramakuva muutaman paivan takaa eli siis enne tasangon alkua - kaunista tamakin.