Luppoilua Lugossa

Korismatsi Lugossa. Espanjan toiseksi korkeimmalla tasolla. Kannattaa kokea.

Ensiksi se epamaarainen taksikuski ja hanen reitinvalinta. Onneksi oli kompassi mukana, joten sen verran kuitenkin tiesi, etta oikeaan suuntaan noin suunnilleen ollaan menossa. Mutta en mina kylla kartan perusteella olisi samaa reittia osannut valita. Hyvin tultiin kuitenkin sinne ehka kolmen kilsan paahan yliopiston urheilukeskukseen ja ihan ajoissa. Kutsutaan sita sitten kuskin paikallistuntemukseksi. Ja alle kuusi euroa.


Liput ostettiin sellaisesta postikortin kokoisesta luukusta, jota en olisi koskaan loytanyt ilman paikallisten neuvoja. Ja sitten sisalle. Vakea oli jo paikalla jonkin verran ja lisaa valui aivan matsin alkuun asti. Kotijoukkue sinisissa ja vaarallinen vastustaja Burgosista oranssissa. Muuta en sitten liigatilanteesta tiedakaan enka tuota tietoa tarvinnut nauttiakseni seka pelista etta erityisesti paikallisten innosta. Ja siita huudon, rummutuksen, vihellysten ja jalkojen tomistyksen maarasta. Edessamme istuneen perheen nuoret pojat eivat meinanneet pysya paikoillaan - niin janna matsi siita tuli. Kumpikin joukkue johti vuorollaan ja kun pelia oli jaljella 9 sekuntia lahti vierasjoukkueen parhaan kolmostenheittajan heitto kahden pisteen takaa-ajotilanteessa. Renkaaseen osui, pomppasi, osui renkaaseen toisenkin kerran ja sitten meni ohi. Kylla sita kotijoukkueen intoa ja kannattajien riemua oli mukava seurata.Paikallisbussilla takaisin intramurosalueelle. Emmehan me sentaan kovin kauaa halua olla pois UNESCO-kohteesta. Taalla muuten paikallisbussin kertalippu maksoi 64 senttia. Alan aavistaaa, mihin Espanjan verorahat ovat menneet...

Muuria hotellihuoneen ikkunasta

Muuria ulkopuolelta = barbaarien puolelta

Sitten pieni korjaus aiempaan kirjoitelmaani. Se toissapaivainen pienehko erehdys bussipysakin sijainnista EI MITENKAAN VOINUT JOHTUA HUONOSTA ESPANJANKIELENTAIDOSTA! Taallahan ei puhuta espanjaa eika edes castillanaa vaan tuota galiciaa, joka nyt vaan on yksi niista kielista, joita en osaa yhtaan. Koitan vaatimattomalla castillaanalla selvita...

Palaan viela yohomme Palas de Rej'ssa. Ihminen on oppivainen olento ja olimme valinneet majapaikan huomioiden myos kirkkojen ja niiden kellojen sijainnin. Opimme talla kertaa, etta paikan sijainnilla ei ole vaikutusta emannan haluun laittaa lampoa paalle. Huone oli sellainen ekologinen yhdistelma jaakaapin ja majapaikan valilla. Olut oli juuri sopivassa tarjoilulammossa. Sita emme olleet myoskaan osanneet arvata, etta talon alakerrassa olevassa autotallissa oli jonkun paikallisen bandin treenikamppa. Paikallinen rakennustapa takasi sen, etta "musiikki" kuului hyvin myos kolmanteen kerrokseen. Ajatella, etta emantamme oli ajatellut korvata lammityksen ilmaisella konsertilla. Ei tuollaista ihan joka paikassa tapahdu. Optimistina koin kuitenkin asian niin, etta oli todella hieno asia, etta tuollaisia treenikamppia loytyy. Ainakin se bandi TODELLA tarvitsi sita treenia...

Caminolla paa, vatsa ja kaikki muukin jaa toiseksi tai jopa kolmanneksi ihmisruumiin tarkeimmille elimille eli jaloille. Ne ovat kaikki kaikessa. Nuo Lissun jalkojen ongelmat ovat sen meille opettaneet. Onneksi ne vaivat alkavat ainakin jossain maarin olla takana ja tarkoitus on huomenna hypata aamulla bussilla takaisin Palas de Rej'hin ja jatkaa siis kavelya siita missa sen keskeytimmekin. Katsotaan sitten miten jalka kestaa, kuinka pitkan matkan edes koitamme menna jne. Taas on kuunneltava kroppaa enemman kuin tahtoa tai paata.

Jaloista viela: naiden viikkojen aikana olemme nahneet ja kuulleet vaikka mita. On rakkoja ja niiden hoitotapoja (puhkotaan, desinfioidaan, peitetaan ilmastointiteipilla, urheilusellaisella, COMPEEDilla (taalla lahdes uskonnollinen ilmio), rakon lapi vedetty villalanka jne). On erilaisia rasitusvammoja (tulehduksia yms), joita hoidetaan laakkeilla, siteilla, jaalla ja/tai lammolla, levolla ja venytyksilla ja ihan milla vaan uskottavalta kuullostavalla tavalla.

Ihan peruskysymys tavatessaan jonkun aiemmin matkan varrella vastaan tulleen kulkijan on kysya, "miten jalat voivat?" Joku vaiva sillakin on kuitenkin ollut.

Omat jalkani ovat ihme kylla olleeet kavelyn kannalta melko yhteistyokykyiset. Ei rakkoja, ei pahoja lihaskipuja eika muutenkaan mitaan ihmeellisia kipuja tai vaivoja. Jonkin verran on ongelmia, kun en kavele eli polvet ja saaret pruukaavat sarkea iltaisin ja oisin. Burana auttaa, mutta ei ihan kokonaan vaivaa poista. Punaviiniakin olen koittanut, eika se ilmeisesti ainakaan lisaa sarkya... Taidan viela kerran koittaa tuota hoitoa tana iltana.

Jalat kuitenkin pestaan ja rasvataan huolellisemmin kuin kasvot tai kadet. First things first! On hiukan sellainen olo, etta paastyamme Suomeen pitaisi kayda seka hieronnassa etta jalkahoidossa, mutta kun aikaa on alle vuorokausi, niin kaymatta jaa. Harmi, mutta hoidellaan sitten itse parhaan kyvyn mukaan.

Sisaiseen hoitoon - loydettiin vastaa aamulla, joten ei ole kokeiltu. Hintataso vaikuttaa olevan kohdallaan