Iltamenoja nollakahteen ja FC Porton matsi

No niin,

ensin maantiede: Portossa ollaan jo toista paivaa. Bussi toi selvasti keskustan ulkopuolelle ja ihmettelyn jalkeen loysimme kartan puutteesta huolimatta keskustaan ja hotelliin. EasyHotel on muuten sellainen suoraan EasyJet-periaatteita noudattava. Markkinoinnissaan kertovat olevansa "contemporary" ja kylla se sita on. Mahdollisimman pelkistetty huone ja sellainen esivalmistettu "laivakylppari", mutta hintaansa ja sijaintiinsa nahden ihan OK.

Hauskasti ristiriitainen kaupunkikuva

 Taalla on edelleen sellainen Suomen kesa: aamulla selvasti plussalla ja iltapaivalla jo ihan lamminta. Niinpa kavelylle. Oli tavallaan vahan pakkokin kavella, kun paikallinen maratontapahtuma oli poistanut rantakatujen ratikkaliikenteen lahes koko paivaksi. Mikas siina, kun on tullut harjoiteltua, joskin sen rinkan kanssa. Nyt sandaaleissa ja vain pikkureppu matkassa oli helppo kavella. Varmaan sellainen reilut kuusi kilsaa tuli kuitenkin kappailtya matkalla nykytaiteen museoon ja sielta edelleen FC Porton kotikentalle.

 Mutta ensin ne eiliset iltamenot, Taalla Portugalissa ja myos ainakin osassa Espanjaan opiskelijoilla on sellainen laulu- ja soittoperinne, jonka nimi on Tuna. Ei siis se kala, vaikka siitakin tekivat sketseissaan pilaa... Ja kuinka ollakaan juuri eilen oli tuna-festivaalin paatapahtuma. Ohjelman mukaan alkoi kello 2000 ja loppui puoliltaoin. Todellisuudessa taisi alkaa pikkuisen ennen yhdeksaa emmeka loppumisesta tieda, kun uni voitti uteliaisuuden siina kahden korvilla. Pikkuisen mielenkiintoa hillitsi se, etta pitkien sketsien ymmartaminen ilman sanaakaan paikallista kielta ei aivan sujunut, vaikka kuinka koitti ilmeista, aanenpainosta ja yleison reaktioista tilannetta tulkita. Pakko on tuo tunnustaa... (ne eiliset kuvat ovat tietysti silla muistikortilla, joka EI ole mukana)

Paikallisten yliopistojen noin 30-henkiset kokoonpanot soittivat (kitaroita, "mandoliineja???", viuluja, puhaltimia, rytmisoittimia...) vaihtelevilla kokoonpanoilla. Lisaksi mukana laulajia ja tanssijoita tamburiineineen ja lippuineen. Meno oli vauhdikasta, musiikki vaihtelevaa ja tanssin ja esitysten taso kovin kirjavaa. Kokonaisuus oli kuitenkin viihdyttavaa. Erityisesti oli hauskaa seurata kannustusjoukkoja eli yliopistojen opiskelijoita, jotka kylla pitivat huolta, etta metelia riitti. Perinteita noudatettiin sopivasti: vaatteet olivat muodolllisia ja paaohjelmisto vakiintunutta, mutta samalla uskallettiin kokeilla rajoja uusimalla osa ohjelmistoa.

Tanaan sitten siis sita kavelya ja tutustumista kaupunkiin. Ja paivan paatteeksi sitten se Porton matsi. Kokemus sekin. Futisfaneille lohduksi - matsi oli FC Porton, mutta ei futista vaan sellaista roller-hockeyta. Jotain kaukalopallon, salibandyn ja sahlyn valista. Suunnillen kasiskentan kokoinen kaukalo, molarit ja nelja kenttapelaajaa, neljan pyoran rullaluistimet, kappyramaila ja aika raskaan nakoinen "kumipallo". Matsi ei ollut hyva, kun kotijoukkue voitti 10 - 1. Ei siina tullut kynsia purtua ihan nauhoja myoten.


Juuri tuota lajia ei Suomessa viela pelata, mutta luulisin, etta jos kolme kuukautta joku porukka jaksaisi tutustua niihin luistimiin, niin kylla Portugalin avoin mestaruus voitettaisiin kolmosdivarinkin joukkueella.