Viime yo oli siis sellainen vaeltajan kauhuyo. Majatalon viereiseen alapunkkaan saapui pieni espanjalainen ikaneito (voi toki olla leskikin - en kysynyt). Ihan aluksi han valtasi noin 90% kaikesta lahialueella olevasta lattiatilasta. Noh, pieni kun on niin varmaan tarvitsi sita tilaa...
Sitten alkoi sellainen hiljainen itsekseen mutiseminen. Aina valilla olin kuulevinani ihan oikeita sanojakin, mutta eivat ne varmaan olleet tarinan paajuoni - kunhan hopotteli. Ehka dementian tuossa vaiheessa on tarkeaa myos kuulla... ( laita pyyhe tangolle.... pistin lompakon kassiin .... taitaa olla kylma.... tai jotain sellaista). En todellakaan saanut selvaa, mita on tekemassa. Se ehka auttaa hahmottamaan asioita ja viela ehka muistamaankin.
Eika tuossa viela kaikki: rouva oli kaynyt levolle jo palatessamme paivalliselta siina yhdeksan aikaan ja tuhisi vienosti siella makuupussissaan. Se vaan ei sitten jaanyt siihen. Kun olimme jo itsekin unten mailla alkoi sellainen "tekisi tukkimiehetkin kateellisiksi"-tasoinen kuorsaaminen. Siis ihan oikeasti sellaista 92 desibelin tasoa ja ikavasti patkien. Nuku sitten siina metrin paassa.
Varmaan siina jokunen hetki tuli nukuttuakin, mutta katkonaisesti. Onneksi tana yona Paavo Lipponen EI tullut uniini kuten pari yota sitten teki. Kaikista maailman ihmisista juuri han! Miksi? Olisi siina ammattilaisillakin selittamista. Mina en edes yrita.
Kaikesta huolimatta tanaan on taas kavelty sellaiset varovaiset 15 kilsaa. Tarkoitus on saastaa Lissun jalkaa, jotta han paasisi kavellen perille asti. Ilmeisesti lepo, laakitys ja eilinen jaiden pitaminen kipean paikan paalla ovat auttaneet. Aluksi vauhti oli lahes aikaisemman veroista eika jalka 15 kilsan aikana viela paassyt sille edellisen paivan " kasvoista nakee kivun tason"-asteelle. Hyva niin.
Siispa jaimme sovinnolla pikkuisen alle 40 kilsanpaahan Santiagosta sellaiseen noin 7 tuhannen asukaan kaupunkiin nimeltaan Arzua. Alberguen ovet olivat juuri auenneet, kun tulimme kaupunkiin eli kello oli siina yhden jalkeen iltapaivalla. Tiedossa oli siis mukava rauhallinen iltapaiva. Ja pitkasta aikaa aurigon paistaessa.
Ja mita viela! Se sama espanjalaisrouva on taas samassa huoneessa kanssamme. Ja niin kuin tuo ei riittaisi niin hanen vieressaan huoneen toisella puolella on espanjalaisperhe. Ei minulle todellakaan ole mitaan perheita vastaan. Painvastoin ajatus taman matkan tekemisesta koko perheen voimin on oikeastaan aika houkutteleva. Siita huolimatta kahden selvasti alle kouluikaisen lapsen lasnaolo isossa yhteisessa makuusalissamme huolestuttaa pikkuisen. Ja kun se espanjalaistati alkoi jo niitakin komennella ja kommentoida. Korvatulpat otetaan tanaan kayttoon ekan kerran ja jos eivat riita niin siiten otan sen tahan asti pelkkana painolastina olleen pikkuradion ja kuulokkeet ja valitsen itse hairioaaneni.
Etta sellaista talla kertaa. Aurinko paistaa. Jaita saa lahibaarista ja olutta myos. Asiat voisivat siis olla paaaaaljon huonomminkin...
P.S. tassa koneessa on kaksi toimimatonta usb-porttia ja KORPPUASEMA! Siis ei kuvia talla kertaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti