Halytyskellot eivat soineet!

Muutama paiva sitten iloitsin siita, etta oli taas pitkasta aikaa virheaa. Varmaan siina vaiheessa olisi pitanyt ymmartaa mista tuo muutos johtui, mutta se selvisi sitten eilen ja tanaan (ja huomenna ja???) eli taalla sataa.

Juuri talta siis naytti, kun katseli vuoreltaymparilleen

Eilen kaveltiin sateessa aamusta puolillepaivin ja tanaan samoin aamusta tuonne kolmeen asti iltapaivalla. Onhan vaatteissa ja kengissa niita kalvoja ja paalla viela vedenkestava pontso ja lopputulos on marka mies. Ei tuo muuten niin kovasti hairitse, mutta ne aivan lapimarat jalat panevat aina pelkaamaan niita rakkoja. Onneksi minulle ei niita ole tullut vielakaan eivatka Lissun rakot ole millaan lailla karsineet myoskaan. Se kylla varmaan johtuu hyvasta hoidosta ja suojaamisesta enemman kuin mistaan muusta. Onneksi kuitenkin siis ovat pysyneet paranemisen tiella eivatka pahentuneet.

Pikaisesti paivitys tapahtuneeseen.

Kaksipaivaa perakkain aloitimme paivan nousulla. Manantaina vain pari ensimmaista tuntia ja vain 400 metria ja sitten eilen lahes nelja tuntia ja 600 metria. Kylla siina vauhti hidastuu ja jalat vasyvat, kun koko ajan mennaan ylamakeen. Ja sitten tietysti suunnilleen se sama maara alamakea, joka itse asiasa on tavallaan pahempi. Jotenkin se jatkuva "jarruttaminen" alkaa pikku hiljaa syoda noita reisia.

Tanaan sitten aloitimmekin pitkalla laskulla eli heti aamusta muutama tunti alamakea ja nousut vasta sitten iltapaivalla. Kay se naemma noinkin pain...

Virtaava tie

Kun lisaksi naina kahtena viimeisena paivana polut ovat rinteissa muuttuneet eri kokoisiksi puroiksi ja tasaisissa kohdissane  taas ovat aika usein menneet latakoiksi tai mutavelliksi, niin kylla siina vauhti hidastuu kun saa kaiken aikaan katsoa mihin astuu ja valilla lahes hypella kivelta toiselle, etta jalat eivat nyt ihan polveen asti kastuisi. Uimatta kutenkin selvittiin molempina paivina.

Nyt Sarriassa, josta perille sellaiset pikkuisen yli sata kilsaa (113?). Tasta paikasta olemme kuulleet varoituksia, kun se siis todellakin on viimeinen isohko kaupunki, josta lahtemalla se vaadittu sata kilsaa tayttyy ja siis saa sen Compostellan. Moni siis aloittaa tasta ja tiedossa on paljon kulkijoita ja ruuhkaa majataloissa. Eikohan tuostakin nyt jotenkin selvita.

Mita muuta? Olemme muutaman kerran tormanneet joukkoon hollantilaisia, joilla on mukana oma huoltoauto. Eilen kun lapimarkina saavuimme yhteen pieneen kylaan, niin juuri tuo auto oli siella odottamassa porukkaa evaiden kera. Ja he ojensivat kaikille halukkaille kulkijoile kuumaa teeta. Se kylla lammitti niin kroppaa kuin sydantakin. Mukava ele.

Korpikuusia 1200 metrissa

Naihin korkeuden muutoksiin ei oikein tahdo tottua. Eika myoskaan siihen, miten se vaikuttaa luontoon. Eilen, kun tuo kilsan korkeus oli mennyt rikki, niin yhtakkia olo oli lahes kuin kotona. Ymparilla oli koivuja, katajia, kuusia ja mantyja. Oli siina yksi marjoja taynna oleva pihlajakin. Jos siis ummisti silmansa niille vaivaistammille ja joillekkin minulle tuntemattomille puulajeille, niin olisi ollut helppo kuvitella olevansa jollain rinteella vaikkapa Kangasalla. Oksalla ylimmalla...

Moraali on muutaman kerran meinannut pikkuisen rakoila tuon jatkuvan sateen vuoksi, mutta eihan siina auta kuin ottaa ilo irti siita mista sen saa. Tanaankin muutaman hetken sade laantui aivan ohueksi tihkuksi ja siis kannatti ottaa hattu pois paasta ja kiertaa se niin kuivaksi kuin pystyi. Ja iloita siita edes sen hetken.

Sen verran kovasti satoi, (vaikkei ihan amparista viela ole kaadettu - kastelukannusta kylla) etta paasin vihdoin laulamaan sen Singing in the rainin. Niin pitkalle kuin osasin ...what a glorius feeling, I´m happy again... Pikkuisen nauratti itseanikin ja ymparilla olijoita viela enempi. Siita sai sita jaetun ilon herkkua.

Nyt siis koitetaan saada kengat ja muut kuiviksi huomiseen mennessa, jotain murua rinnan alle ja sitten unta palloon. Noita kulkijan perusjuttuja siis.

Vain pikkuisen yli satanen jaljella ja aikaa vaikka kuinka. Pidettaisiinko rokulipaiva. Tai jotai. Katsotaan.

Tassa se muutaman paivan takainen lautasellinen paahdettuja kasviksia

Ja talta tuntuu, kun paivan ensimmainen auringonsade ja ensimmainen pala tummaa sulkaata tapahtuu samanaikaisesti