Tendiniitti ja muuta sellaista

Aamulla kello soi jo kuudelta ja siis Lugon bussiasemalla 0645. Eihan siella mistaan nahnyt milta laiturilta meidan bussi lahtee. Onneksi yksi "seta" sattui kohdalle ja kertoi meille mista Palasin bussiin ostetan liput (taalla siis jokainen bussiyritys hoitaa itse lipunmyynnin) ja siella taas tiedettiin, etta bussin numero on 58 ja se lahtee jostain laiturilta 13, 14 tai jotain. Hyvin tuo kuitenkin loytyi ja kolmen euron lipulla paastiin takaisin Caminon varteen juuri sinne mista olimme poiskin lahteneet.



Ei taallakaan mikaan kesa ole. Aamulampo tai siis melkein jo keskipaivan...

Jos toisella on jalka pipi, niin toisella voi olla kaksi rinkkaa...

Ja taas kaveltiin. Mukavaa maastoa kumpareineen ja metsineen. Oudointa oli eukalyptus-mantymetsa. Juuri tuollaista sekoistusta en ollut osannut odottaa. Ihmisen kadenjalki nakyy selvasti myos espanjalaisessa luonnossa. Ei tuota muuten selita. Ei kuitenkaan ollut niita koaloita niiden eukalyptusten mukana siirretty talle mantereelle. Harmi, silla sellaistakaan en ole koskaan nahnyt.

Lissun jalka kesti jonkin aikaa. Ihan aluksi luulin, ettei se vaivannut lainkaan, mutta kun runsaan tunnin kohdalla kommentoin pienta nilkutusta, niin Lissulta lipsahti "ettei satu sen enempaa kuin alussakaan".  Ilmeisesti ihan kohtuullisesti jalka kuitenkin sen ekan noin kympin kesti ja sitten ei ollut epaselvaa siita, etta alkoi sattua. Johonkin sellaiseen kylaan tai kaupunkiin oli kuitenkin paastava, jossa on majoitusta ja siksi paivan saldoksi tuli sellaiset noin 15 kilsaa, joista viimeiset todella hitaasti ja varmaan pikkuisen hammasta purren.



Melide oli siis taman paivan paatepiste. Lissu on paattanyt (vastoin neuvojani), etta han kavelee Santiagoon. Itse olen sita mielta, etta sita kannattaa kokeilla ja siihen pyrkia, mutta ei nyt sentaan hinnalla milla hyvansa. Varmaan tassa jokin kompromissi loytyy ja perillekin paastaan.

Olen itse jo mielessani suunnitellut erilaisia kuljetusratkaisuja, jolla tuo varmistetaan. Sosiaalisin ja siksi hauskin toistaiseksi mieleen tullut on selainen sovellettu maitokarry. Siis pari pyoraa ja teline, jolla Lissu voisi istua. Ja sitten pitka koysi, jota muut kulkijat voisivat kanssani yhdessa vetaa laulaen vaikka vanhoja merimiesten shantyja tai muita vanhoja tyolauluja. Sellaisella hiiiohoi meiningilla siis. Luulen, etta siita riittaisi kaikille kotona kerrottavaa.

Jaita on nyt pidetty kipean jalan paalle ja laaketta nautittu sisaisesti ja ulkoisesti. Siina ohessa pesty kaikki pyykitkin ja oikein koneella. On todella outo tunne, kun vaatteet tuoksuvat puhtaalta. Viimeyona tuli nukuttua vain sellaiset seitseman tuntia joten kylla nyt alkaa jo vasyttaa, vaikka kello on vasta 1830. Jotain pitaa kylla syoda ja sitten unten maille. Huomenna uusi yritys. Katsotaan taas mihin asti jalat kantavat. Onneksi on aikaa joten stressi ei tassa asiassa sentaan paase painamaan.

Kulkijoiden kenkia kuivumassa auringossa