Aamukampa harvenee

Ihan aluksi - viimeinen satanen on alkanut. Tuntuu ihan oudolta, etta jaljella on kaksinumeroinen luku. Onneksi Galician alue laittaa kilometritolppiin jaljella olevan matkan puolen kilsan tarkkuudella, joten kolminumeroisia kuitenkin luetaan, vaikka siina se pilkku valissa onkin. Nyt siis ollaan Portomarinissa sellaisen mukavan "vartin" jalkeen eli pikkuisen vajaat 25 kilsaa kaveltyamme. Sellainen pieni kaupunki, jossa kuitenkin jo valinnanvaraa ravintoloissa ja majoituksissa. Taitaa olla 7 albergueta ja paalle muutama hostelli jne. Valittiin sellainen pieni yksityinen ja kun kerran oman huoneen sai laittamalla kympin lisaa niin kannattaahan tuo.

Tanaan ei satanut! Ei tosin paistanutkaan, mutta nyt ovat kaikki vaatteet kuivia. Jopa ne kengat, jotka olivat aamulla minulla viela pikkuisen kosteat ja Lissulla oikeastaan marat.



Kun nyt eiliseen viitattiin noiden sateiden muodossa niin kerrrotaan viela pikkuisen siitakin. Alberguen emanta oli kylla kertonut, etta illalla yhdessa alakerran huoneessa olisi takassa tuli. En vain silloin ollut kaynyt vilkaisemassakaan ko huonetta. Kaytyamme syomassa (satoi eli lahimmassa ravintolassa) paatimme kuitenkin edes vilkaista takkahuonetta - vau! Sellainen ihan valtava takka, jonka ymparilla istui monta samassa majapaikassa asuvaa tuttua ja tuntematonta. Ja talon koira kulki rapsuteltavana pitkin huonetta valilla lammitellen takan aaressa. Isantavaki oli laittanut tarjolle neljaa erilaista paikallista likooria (tms), joita sitten porukalla maisteltiin ja kommentoitiin. Oli yrttista, hedelmaista ja yksi joka oli oikeataan aika pahaa grappaa. Tulipa maistettua kaikkia. Ja rapsuteltua sita koiraa.

Sitten pikkuisen asioiden yhdistamista:
- kuten eilen totesin, taalla riittaa vetta. Siispa myos ruohoa on tarpeeksi ja siis lehmia on joka kylassa
- etelassa kylat ovat erilaisia kuin meillapain. Talot ovat taalla tiukassa nipussa muodostaen ihan oikean kylan (eika siis suomalaista taloja siella taalla peltojen keskella ja kirkko jossain siella keskella)
- navetat ovat tietysti talojen yhteydessa

Miksi tama sitten on niin kiinnostavaa tallaiselle kulkijalle? Kaksi syyta ... ensiksikin tuo tuoksumaailma. Lehma tuoksuu itselleen ja lehman lanta sille itselleen. Ja sita siis loytyy ihan keskelta kylan paaraittia (tai sita ainoaa katua, joka kylan lapi kulkee). Kulkijan pitaa olla tarkkana mihin jalkansa laittaa. Tama on se toinen ja tarkeampi syy.




Mita muuta talla kertaa? Ai niin, tama matka "El Camino" voi olla kohtalokas. Ensiksikin olemme nahneet varmasti toistakymmenta sellaista pienta muistoristia niille, joilla matka oli jaanyt kesken lopullisesti. Eri ikaisia. Eri maista. Eika varmaankaan kaikille sita ristia ole laitettu.

Mutta voi se olla kohtalokas myos ihan eri tavalla. Olemme tavanneet monta ihmista, joilla elama on muuttunut kokonaan Caminon takia. Yksi Ernesto oli matkansa aikana ihastunut yhteen kylaan niin paljon, etta oli paattanyt perustaa kylaan oman majatalon, jota nyt kunnosteli yopyjien lahjoitusvaroin. Toinen oli asunut jo yli nelja vuotta ylangolla rikkinaisessa talossa ilman sahkoa, vetta tai mitaan muitakaan mukavuuksia. Tama David tarjosi luomuruokaa ja juomaa ilmaiseksi matkalaisille ( tai siis ilmaiseksi, mutta saihan sita jotain lahjoittaa) ja jutteli mukavia elamasta ja maailmasta kaikille halukkaille. Oli siella kuulemma jotkut yopyneetkin. Ja sitten yksi jenkki Richard, joka oli tavannut nykyisen vaimonsa pitamassa majataloa, jaanyt sinne ja oli nyt itse aamulla paistamassa leipia vierailleen.

Varmaan jokainen taman matkan kulkenut jollain tavalla muuttuu. Itse sita ei varmaan niin selvasti nae, mutta varmaan sita on itsekin jotenkin erilainen. Luulisin kuitenkin, etta minut viela tunnistaa.