Ensiksikin siis viisi paivaa sitten. Piti kavalla sellaiset parikymmenta kilsaa, mutta kun ne tayttyivat niin kovin helposti, niin paatettiin jatkaa seuraavaan kylaan, jonne siis viitisen kilsaa lisaa. Se, mita emme tulleet ajatelleeksi oli, etta noilla kilometreilla oli hirveita ylamakia ja kaiken aikaa polttavan auringon alla. Olimme siis aika ryytyneita, kun paasimme kylaan. Ja mita viela - kylan ainoa majatalon ovessa lukee etta KIINNI! Eihan siina kirjoilu olisi auttanut, joten matkaan ja paahteen alla viela vajaa nelja kilsaa lisaa. Onneksi sentaan Cirauquin majatalo oli auki ja paasimme lepaamaan. Paikka oli onneksi oikeasti kiva. Ja mika parasta, kellarin ravintolassa saimme taman reissun ensimmaisen maukkaan aterian. Siis ei mitaan ihmeellista, mutta kokki oli sentaan nahnyt vahan vaivaa. Ennen ruokailua tuli viela kaytya elamamme ensimmaist akertaa katollisessa messussa. Majatalon emanta sanoi, ettei ruokailu ala ennen kuin messu on ohi. Lisaksi luvattiin, etta jos kaikki pyhiinvaeltajat kayvat messussa, niin kirkonkellot eivat lyo yolla.
Ilmeisesti joku oli jattanyt messun valiin, silla vartin valein ne kellot loyvat ja ihan koko yon. Vaivu siina sitten syvaan REM-uneen %$·)/&%kele!
Seuraavana paivana sitten olimme paattaneet jo etukateen kavella sellainen lyhyt paiva ja siis vahan levata. Mutta se aurinko oli taas jo varhain aika kuuma ja kylla siitakin paivasta aika rasittava tuli. Valilla on kaynyt mielessa, etta miten ne kesalla tata tekevat ylipaataan pystyvat juomaan tarpeeksi. Niin ja kantamaan sita juotavaa myos, silla kaivojen ja muiden juomapaikkojen vali voi olla sellaiset kolmekin tuntia.
Siis ilta Estellan kaupungissa ( siis se kaupunki, jonka mukaan eraan naapurivaltion rinsessa on nimetty???). Aika kaunis ja mukava kaupunki, jossa otimme oikein hostellista kahden hengen huoneen omalla kylpparilla ja pienella parvekkeella. Niin ja sentaan jonkin matkaa kirkosta. Illan ateria oli todellinen pettymys. Kaupungin paatorin laidalla olevan ravintolan pizzat olivat aivan varmasti suoraan pakkasesta ( ja siis ehka LIDL?). Muuta hinta tietysti paatorin mukainen. Itsepahan tilasimme.
Ei auttanut oma huone makoisaan uneen. Ensinnakin ne putket huusivat kaiken aikaa ja sitten se kirkkko oli kuitenkin liian lahella. Alan ymmartaa, miksi taalla pitaa nukkua paivaunia. Mutta siiuitenkin mukava ja jopa pikkuisen virkistava "tauko".
Maanantaina paivan reitti oli ihan oppaakin mukaan vain parikymmenta kilsaa. Helppo nakki - luulimme. Paiva alkoi oikein hyvin ja matka sujui hienosti maisemista nauttien. Sitten minuulla alkoi lonkka vihoitella. Ja kun se on kipea, niin sita kavelee vaarin ja polvikin kipeytyy. Ja Lissulla kans!
Eika siina viel kaikki!
Kutakuinkin tasa puolessa matkassa ja pirun kaukana mistaan iski ripuli. Siis ISKI! Laakeiden ja avonaisten maisemien keksella sai hetken etsia ja pidatellkin ennen kuin se puska loytyi. Hetken helpotus ja sitten se viimenen kymppi majapaikaan. Illalla sitten massu oli viela pipi ja kuumekin nousi. Horkassa makuupussiin koko iltapaivaksi jua alkuillaksi. Laakkeita kylla on matkassa kutakuinkin kaikkiin vaivoihin ja siis myos naihin, mutta voimia se kylla vie, kun kaikki syoty poistuu noin vain.
Tiistaina aamulla olo oli kuitenkin kohtuullinen ja aamupalan valkoiset leivanpalat pysyivat sisalla. Siis matkaan. Parikymppia taas odotettavissa Los Arcosista Vianaan. Ensimmainen kymppi meni taas ihan hyvin. Sitten alkoi oksettaa. Mika minuun nyt on tullut, kun perinteinen valurautainen vatsa noin reistailee. Lissu kylla kaiken aikaa kyselee "milta tuntuu? Mika on olo?" Hyvaa han tarkoittaa, mutta ei se juuri massua auta. Ei tass aoikeastaa muu niin kovasti hairitse, kuin se, etta kohta pariin vuorokauteen ei ole saanut syotya kuin ehka lautasellisen riisia (valilla sentaan muutama porkkananpalakin seassa) ja kuivaa leipaa. Eika siis edes olutta kuin eilen ihan pieni lasillinen. Ja kun ne nikotiini-imeskely-korvikkeet hmmmmm, arsyttavat vatsaa, niin tupakoiden lisaksi on pitanyt olla ilman niitakin. Ja tietysti hymyilla.
Viime yon olimme Vianan kaupungissa Santa Marian kirkon yhteydessa olevassa majoituksessa. Ohuet patjat lattialla, yheiset ruokahetket ja "seikkailumatka" yolliseen kirkkoon ( siis klo 2100; juuri ennen nukkumaanmenoa) ja mukavat rupattelut muiden kulkijoiden kanssa. Kun paikassa on vain 16 vierasta, niin siina ehti saada jonkinlaisen kuvan kustakin (kansallisuus, kuorsaamistyyli, yovoiteen kaytto jne). Paikka ei siis maksanut mitaan, vaan jokainen sai aamulla laitta lippaaseen omantunnon mukaan. Ja niin me laitoimme.
Tanaan kavely oli aluksi ihmeellisen helppoa. Jotenkin tuo rinkka alkaa tuntua pikkuisen kevyemmalta (vaikka ei siis oikeasti ole keventynyt) ja aamun avauksena ollut kymppi sujui hiukan yli kahteen tuntiin. Taukoineen. Sitten aamukahvit Logroñossa espanjalaisen munakkaan kera. Alan pikku hiljaa ymmataa niita anorektisia tyttoja, joiden on pakotettava itsensa nielaisemaan edes vahan. Ruoka vaan ei maistu ja ihan pakolla pitaa alas laittaa, etta jotain energiaa sentaan olisi. Tama on minulle NIIIIN vierasta!
Ihan loppumatka oli Lissulle jo aika vaikea, enka minakaan oikeasti olisi halunnut jatkaa sita 14km seuraavaan vahankaan jarkevaan kaupunkiin. Nyt siis suihkuun (hoisin taman ensin), sitten pikku kavelyt kylan keskustaan etsimaan olutta ja ruokaa. Taidan sentaan hiljallee tervehtya.
Heinille synttarionnittelut RIOJAsta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti