Christina Aguilera: Hips don´t lie!

Olen siis Christinan kanssa tasta asiasta samaa mielta, vaikka ehka talla kertaa hiukan eri nakokannalta tarkasteltuna...

Eilisesta viisastuneena sovimme Lissun kanssa, etta otan muutaman esineen hanen rinkastaan minun rinkkaani. Otin sitten niiden lisaksi salaa ehka kilon kerran viela muutakin. Nyt rasitus ja vauhti ovat enempi kohdallaan ja siis matka sujuu paremmin. Painoa siis tuli lisaa enka ihan kaikkea sita halua hartioille. Siispa rinkkaa pikkuisen korkeammalle ja lantiovyo kirealle ja kas kummaa paine olkapailla kevenee. Vastaavasti lantion sivulle syntyy outoa painetta, johon se ei ole tottunut. Paiva on tuossa mielessa sitten mennyt tasapainotellessa olkien ja lantioiden valilla ja lopputulos on varmaan aika hyva: molemmat ovat pikkuisen kipeita...

Viimeoinen yosija oli aika upea. Vanha luostari, johon on peruskorjattu pyhiinvaeltajien yopymispaikka.  Punkkia varmaan yli parisataa kolmessa kerroksessa, mutta silti ne on saatu sijoitettua sellaisiksi neljan ryhmiksi niin, etta vahan yksityisyyttakin oli. Ja lamminta vetta ja keittio ja internet-huone ja olohuone ja....

Hiljaisuus oli kymmenelta ja sita kunnioitettiin. Siis jos ei oteta huomioon moniaanista kuorsauskonserttia, johon minakin olen saattanut osallistua. Itse en tieda eika kukaan ole valittanut (ei tosin kehunutkaan). Aamulla kiireisimmat olivat pesulla jo hyvissa ajoin ennen kuutta ja jaivat sitten paitsi aivan ainutkertaista heratysta. Yksi munkeista (? siviilivaatteissa, joten en ole aivan varma) kaveli majoitustilat lapi laulaen latinaksi "heratyslaulua". Vanhalta kuulostavaa musiikkia, josta sain eritetya ainakin "halleluujaan, gloorian, siempren ja aamenen" eli siunattu paiva taisi meilla olla ja silta se paivan mittaan tuntuikin.

Tanaan siis paaosin tasamaata ja vahan alamakea ja vain 28 km eli "ihan helppoa". Kauniissa makimaisemissa metsien ja niittyjen ymparoimana oli mukavaa kavella. Taukoja pidettiin, kun silta tuntui. Varpaat paljaiksi ja katse kohti ymparoivaa luontoa. Petolintujen lisaksi on nahty peippoja ja punarintoja, sisiliskoja ja etanoita, hevosia, lampaita ja lehmia, otokoita ja muita hassuja. Ihan kaikkia en tunnistanut, mutta yksikaan ei purrut. Aamulla oli ehka plus viisi ja iltapaivalla plus 29. Vaatteita siis siirtyi paalta rinkkaan pitkin paivaa ja hikea valui.

Aamulla lahdossa liikkeelle

Perille paastiin ajoissa ja majapakkakin loytyi. 6 euroa per nuppi ja kutakuinkin sellaista tasoakin. Kaksi ylavuodetta oli vapaana, mutta onneksi sentaan vierekkain. Ja salissa kuitenkin vain 24 henkea. Tanaan viela pitaa keksia jotain syotavaa ja huomenna kohti Pamplonaa. Yopaikasta pitaa poistua viimeistaan 0730, joten huomisen noin 20 km matkan voisi ajatella paattyvan joskus puoliltapaivin, jollemme innostu maisemia aivan mahdottomasti ihailemaan. Pitaisikohan varata hotellihuone?