Siis aamulla matkaan Navarettesta ja tavoitteena hyva paivamatka.
Loivaa alamakea vajaat 8 kilsaa Naheraan ja aamukahville. Nam! Siitten samoilla lampimilla edelleen Azofraan eli siis tuollaiset vajaat viisitoista lisaa. Olo oli hyva ja ilma puolipilvinen ja sopivan viilea. T-paitasilleen siirryin (tunteja Lissun jalkeen) vasta iltapaivalla.
Kevyt kasviskeitto lounaaksi. Naytti kylla aika epailyttavalta, kun sekaan oli liruteltu kananmunaa, joka siis oli hyytynyt sellaisiksi epamaaraisiksi rihmastoiksi. Ei niin, etta rihmastoissa sinaansa olisi mitaan pahaa, mutta ruoassa???
Tauon jalkeen jatkoimme ja ajatuksena taisi kummallakin meista viela olla, etta EHKA jatkaisimme aina Santo Domingo de Calzonaan asti ( 38 km yhteensa), mutta kylla ne kolme viimeista kilsaa nousua Cirueñan kylaan muuttivat mielen ja hyvin selvasti. Mina olisin viela varmaan pystynyt (nauttimatta ja pikkuisen pakottaen) jatkamaankin, mutta Lissulta loppui samanaikaisesti hoyry, huumori ja taisi sisukin olla vahissa. Siispa oli ihan pakko jaada juuri siihen.
Cirueña oli muuten aika outo kyla. Ensi hieno golfkentta kerhoineen ja sitten satoja tyhjia rivi- ja kerrostaloasuntoja, joissa ikkunoissa oli eri valittajien mainoksia (myydaan, vuokrataan....). Kuulimme myohemmin, etta talot olivat olleet siina jo melkein kuusi vuotta ja etta vain muutamissa on oikeita asukkaita. Muutamat muut ovat "kesalomakaytossa". Taisi rakennushuuma osua pahasti kiinteistosijoittajan omaan nilkaan.
Kun tuota aavekaupunkia kulki sita vaan ihmetteli sita logiikkaa, jolla sekin oli rakennettu. Siina ihmetellessa olimmekin jo lahes koko kaupungin ulkopuolella eika majatalosta (Albergue) ollut viela havainnon palaakaan. Alkoi jo usko menna, mutta aivan viime tipassa tuli kyltti vastaan ja saimme kuin saimmekin yosijan.
Kummallinen paikka tai oikeastaan kummallinen paikan pitaja. Sellainen omituinen perakammarin poika (???) joka siis pitaa kesat majataloa. Ukko kuljeskeli kaiken aikaa huomauttelemassa avoinna olevista ovista. paivallisaikaan kolisteli ja huuteli pahantuulisena, kun ei heti tultu ja aamulla paukautti valot paalle heti kuuden jalkeen. Aamulla iela mutisi itsekseen minuutin yli kahdeksan, etta "aina menee yliajalle...". Huoneessamme olleet kaksi espanjalaista pyorailijaa totesivat heti miehen tavattuaan, etta "LOCO!"
Illalla soimme yhdessa linssimuhennosta, jossa oli mukana pikkuisen chorizoa. Lautasina oli sellaiset salaattikulhon kokoiset puuvadit, joihin herra lappasi kauhalla oikein olan takaa. Kuten jo ihan taman tekstin alussa totesin, olin taas itseni ja oman kulholliseni jalkeen soin puolet Lissun annoksesta ja vasta sitten santsasin. Hyvaa se oli ja energiapitoista.
Ikavana uutisena taas sitten se, etta sen lisaksi, etta Lissu oli aivan loppu, niin joko han on saanut sen minun tautini tai sitten vasymys oli muuten vain sekoittanut massun. Paivan aikana tyhjentynyt energiavarasto ei hanen kohdallaa juuri taydennysta saanut, kun vatsa tyhjeni jo tunti aterian jalkeen kerralla. No, tanaan olen sitten syottanyt kekseja, appelsiinia, tuoremehua, salaattia jne, jotta jotain sentaan jaisi varastoonkin
Tanaan siis pidimme helpon paivan. Ensin aamusta Santo Domingoon, joss oikein kunnolla turismoilua. Kavimme ensin katsomaassa nayttelya Aiti Teresasta. Hyvin koskettava ja kattava esitys hanen elamastaan ja tyostaan. Opin paljon. Sitten pikakayntina kiinalaista Han-dynastian esineistoa ja sitten katedraali.
Katedraali oli omistettu tietysti Santo Domingolle, joka "kauan sitten" liikuuttuneena pyhiinvaeltajien vaikeuksista paasta perille rakennutti ensin sillan ( yli Oja-joen), sitten majapaikan ja sitten viela teita paalle. Herran maalliset jaannokset ovat edelleen katedraalissa, mutta onneksi "laatikossa", joka kyllakin koristeltu aika hienosti alabasterilla, meksikolaisella hopealla jne.
Muutaman muun eurooppalaisen kaupungin lisaksi, tassakin kaupungissa oli keksiajalla tapahtunut sellainen ihme, etta syyton perheen poika oli joutumassa hirteen. Oikeastaan hanet periaatteessa oli jo hirtetty. Kun pojan perhe palasi Santiagosta, he kuulivat poikansa olevan elossa. Perhe meni tapaamaan tuomion langettanutta tuomaria, joka oli juuri paivallisella. Kun tuomarille vaitettiin, etta poika muka olisi elossa, han oli todennut, etta yhta elossa kui lautasellaan olevat kukko jakana. Juuri silla hetkella kukko oli alkanut kiekua jakana kaakattaa. niinpa poika vapautettiin ja oikea varas hirtettiin. Oikeus voitti ja paha sai palkkansa. Olkoon tama meille kaikille opiksi.
Edella olevast kertomuksesta johtua ja sen kunniaksi, katedraalissa on aina ihan oikea elava kukko ja yhta elava kana. Molemmat valkoisia. Hienossa keskiaikaisessa "kanalassa". Elukat kuulemma vaihdetaan parin kuukauden valein. Etta sellaine tapaus.
Santo Domingossa pidimme viela melko pitkan ruokatauon ja vasta sitten jatkoimme tanne Grañoniin, jossa majoituimme aivan uuteeen majataloon. Ollut vasta kuukauden auki ja silti jo nyt yksi suomalaisen piirtama hieno saaristomaisema seinalla. Enpa taida maalaariksi ruveta. Tyydyn tahan kirjoitteluun.
Illalla siis tiedossa taas yhteisruokailu. Saa nahda montako aiemmin matkan varrella tapaamaamme caminolaista sattuu samaan poytaan. Eilen niita oli kuusi.
Tanaan paasimme jo kokeilemaan sadeviittoja, kun aamull apikkuisen tihutti. Huomiseksi luvassa oikein sadepaiva. Hmmmm. Mietitaan sita sitten aamulla (mutta taidan kylla kayda ostamassa muovipusseja, etta olisi kuivia vaatteita illalla...)
 |
| Lisää kuvateksti |
Ai niin, reilusti yli 200 km takana!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti