Italiassa ollaan ja talkoissa ja toinen päivä menossa.
Talkookohteena on Casa Karvonen (lisätietoja netissä) jossa pääasiana on
pahasti lahonneen katoksen uusinta. Ja siinähän töitä kyllä riittää…
Lento siis Roomaan ja sieltä vuokra-auto alle – Fiat Panda –
eli ei Ferrarimaisia elämyksiä tiedossa, mutta ei myöskään ehkä aivan samoja
kustannuksia. Yllättäin en joutunut laittamaan kuskin istuinta edes aivan
taaimpaan asentoon, joskaan ei taakseni kyllä aikuista istumaan mahtuisi. Eikä
siis odotettavissa ole maksimaallista kiihtyvyyttä, jolleivät italialaiset
autoilijat sitä päähäni saa syttymään.
Ajomatkaa Roomasta oli sellaiset vajaat neljäsataa
kilometriä emmekä Lissun kanssa tietenkään sitä kaikkein tehokkainta reittiä
valinneet. Lissun teki mieli nähdä meri, joten poistuimme moottoritieltä
hyvissä ajoin ennen kuin olisi ollut muutenkin pakko. Rantaa kohti ja
rantatietä pitkin kohti Pioppia, jossa Casa Karvonen sijaitsee. Tämä siis
tarkoitti, että keskinopeus putosi noin kolmanteen osaan, mutta tietysti
samalla että maisemat olivat paljon kivempaa katsottavaa. Turistikausi ei vielä
ole alkanut, joten näimme paljon kiinni olevia rantakohteita, hotelleja,
leirintäalueita jne, mutta saimme sentään nautittua ekat aidot italialaiset
kahvit yhdessä rantapaikassa. Nam!
Perille päästiin ja tutustuttiin muuhun porukkaan. Nuoriso
(arkkitehtiopiskelijat Janne ja Maikki) olivat ahkeroineet ja telineiden
pystytyksen lisäksi lähes koko katos oli jo purettu kun saavuimme. Ja kun
sadekin hiipui juuri samoihin aikoihin, niin purkutyöt olivat valmiit ekana
iltana. Ja rautakaupan ostoslista seuraavaa päivää varten tuli laadittua
päivällisen jälkeen. Kymmeneltä nukkumaan – väsyneenä mutta onnellisena.
Tiistaina oli sitten ensimmäinen kokonainen
"työpäivä". Heti aamupalan jälkeen lähikylään rautakauppaan – jos
ette vielä ole sellaista kokeneet, niin suosittelen italialaisessa
rautakaupassa asiointia täysin kielitaidottomana. Se on luovan
ongelmanratkaisutaidon parhaita kehittämisympäristöjä! Kierretankoa, pultteja
ja muttereita, kemiallista sementtiä, ruuvipuristimia… käsimerkein, paperille
riipustelluin kuvin ja "italialaistamalla" asiaan jollain lailla
liittyviä muista kielistä lainattuja sanoja. Kaikki muu loppujen lopuksi
onnistui, mutta tervapaperi taitaa täällä olla tuntematon käsite. Sitä vaan ei
löytynyt, vaikka "papelli impregnato per la isolatzione contra la humiditate"
oli jo moneen kertaan lausuttu eri painotuksin.
Siis töihin! Nuorison "taiteellisuusaste" ei
sallinut pystypylväiden päälle laitettavien pitkin liimapuuparrujen liittämistä
päittäin vaikkapa naulauslevyjen tukemana. Ei, vaan siihenhän piti tehdä
japanilaisista temppeleistä tuttu viistottu liitos. Kyllähän noita tekisi
vaikka koko päivän, jollei olisi tarvinnut käsisahalla pitkiä viistouksia
sahata. Tulihan niistä kauniit, ihan oikeasti, mutta menihän siihen muutama
tuntia aikaakin ja sahakäden hauis oli välillä aika hapoilla. Sitten
mittailtiin reikien paikat ja porailtiin (neljällä vaiheittain kasvavalla terällä
– ei akkuporakoneen tehot muuten riitä) reiät parrujen läpi.
Tarkat mitat ovat kaikki kaikessa
Tämän jälkeen törmättiin teorian ja käytännön väliseen
eroon. Reiät olivat tietysti ihan kohdallaan, kun kerran tarkasti oli mitattu.
Ja ne pystypylväät eivät nekään tietenkään olleet mihinkään liikkuneet. Jostain
syystä vaan reiät ja pylväiden päät eivät sittenkään osuneet aivan kohdakkain,
kun parru vihdoin saatiin ähellettyä paikoilleen sinne kolmen metrin
korkeuteen. In vitro ei siis ole ihan sama kuin in vivo. Onneksi näyttäisi
siltä, että tämä pieni mittatarkkuuden ristiriita ei estä parrujen kiinnitystä.
Siirreltiin vain parruja vähän tuonne ja tänne ja saatiin reiät osumaan
tarpeeksi tarkasti pylväiden päihin, että uskalsi porata betoniin reiät
kiinnitystä varten. Huomenna sitten katsotaan kuinka suoraan pylväiden ja
parrujen reiät on porattu ja siis meneekö kierretanko sujuvasti läpi vai
säädetäänkö taas jollain tavalla. Optimistina uskon tietysti, että onnistuu.
Ja siis tällä sahalla tuota palkkia!!!
Kello on jo yli kymmenen ja siis on todellakin aika mennä
nukkumaan! Uskokaa tai älkää, mutta työ, meri-ilma, aurinko ja massu täynnä
herkkuruokaa saa sellaista aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti