Takaisin Suomessa – valmista tuli!

Hommia jatkettiin kiivaalla tahdilla ja pergolan katos saatiin kuin saatiinkin valmiiksi torstai-iltaan mennessä. Taisi siinä muutaman kerran jokunen voimasana päästä, kun vasara pikkuisen lipsahti ja sitten kattotiili tietysti kovasti rasahti ja siis käyttökelvottomana roskiin. Loppua kohden piti olla todella tarkkana, sillä ylimääräisiä tiiliä ei juurikaan ollut. Taisi niitä jäädä kourallinen kellariin varalle, mutta läheltä liippasi, että olisi pitänyt taas lähteä rautakauppaan.

Mutta kyllä siitä hieno tuli. Ja kun työn aikana vielä vähän siistittiin seiniä niin kokonaisuus on nyt vieläkin hienompi. Katso vaikka itse...

 

Lamput kiinni

 

Tuo ovi piti avata - korkealla oli

Murtomiehen hommiinkin tuli päästyä. Toisen kerroksen ranskalaisen parvekkeen ovi saatiin auki, kun ensin ohuella lastalla avattiin uloimman säleoven salpa ja sitten sorkkaraudalla hitaasti pakottaen lasiovikin suostui aukeamaan. Ja sitten ei kun ovi irti ja alakertaan. Siitä piti vaan höylätä muutama millimetri pois sivuista ja sitten se mahtui mukavasti aukeamaan ja sulkeutumaan.

Ja alaovea taas piti korjailla, jotta se pysyisi kiinni. Aika ja muurahaiset (?) olivat nakertaneet oven karmista pois koko sen osan, johon salvat kiinnittyvät. Siispä puutavaraa, höyläystä, mittailua ja sovitusta ja kyllähän se nyt kiinni pysyy kun niin halutaan.

Ruokailut olivat kyllä reissun kohokohtia. Hannu on oikea mestarikokki, jonka rakkaus ruokaan näkyi ja maistui. Saimme päivittäin nauttia italialaista perinnettä kunnioittavia aterioita niihin sopivine juomineen. Ja kun melkein kaikki ateriat voitiin nauttia patiolla Välimerta katsellen, niin maku sen kuin parani.

Kun hommat oli saatu tehtyä jäi pikkuisen aikaa myös turismoiluun. Lauantaina käytiin syömässä sellaisessa maatilamatkailupaikassa – Agriturismo. Kutakuinkin kaikki tarjolla ollut oli selvästi tilalla kasvanutta ja isoäidin valmistamana mitä maukkainta. Tilan myymälästä ostettiin vielä pullo limoncelloa, jota maistellessa voidaan muistella reissua.

 

Sunnuntaina lähdimme ajoissa kohti Roomaa, jotta ehdimme pitää reilun tauon Vesuviuksen juurella ja kiertää Pompeijin rauniot oikein oppaan kanssa. Onneksi ei ollut vielä ihan keskikesä, sillä jo nyt siellä oli hetkittäin kuuma. Rauniot olivat kyllä todella vaikuttavat, vaikka pääosa hienoimmista esineistä on siirretty Napoliin museoon. Oli todella helppoa kuvitella kaupunki elävänä, täynnä ihmisiä ja toimintaa. Hieno kokemus.

Vesuvius raunioiden taustalla

Pizzauuni parin tuhannen vuoden takaa

 

Ilta vietettiin Fiumicinon kylässä meren rannalla ja kun kerran majakkaseuralaisia oli paikalla kaksi, niin pitihän paikallinen majakka kuvata.

Nyt ollaan siis takaisin kotona ja reissun pyykit pestyinä. Mihin seuraavaksi? Mökille varmaan nauttimaan toisenlaisesta ihanuudesta. Ja töitähän sielläkin riittää.