Maanantai aamupäivä,
Nyt siis edelleen talvisessa Helsingissä. Koiran kanssa käyty ulkona ja muutenkin nautittu hyvin tavanomaisesta aamusta. Mutta kohta taas koitetaan. Kentälle siis ja uuteen ja toivottavasti ehjään koneeseen ja kerralla perille asti. Optimisti olen edelleen.
Aivan samoja väreitä tämä toinen kerta ei minussa herätä kuin se eilinen lähtö. Niinhän sitä sanotaan, että ensimmäistä kertaa ei voi seuraaviin verrata. Minulle eilinen oli ensimmäinen kerta, kun nenä oli kohti Thaimaata. Ja tänään sitten se toinen. Mutta hyvä tästä tulee.
Oli tästä pikapaluusta ainakin yksi selkeä hyöty reissua varten. En ollut eilen pakannut käsimatkatavaroihin minkäänlaisia "lentokonesukkia". Nyt tuo virhe on korjattu. Kauniit moniväriset villasukat odottava repussa niitä "makoisia unia", jotka odottavat jossain Keski-Aasian yllä.
Jaa, että miksikö olin eilen niin ilahtunut siitä, että sain viettää yön kotona? No, ainahan sitä kotona mielellään on, mutta eilen oli vielä vähän erityinen tapaus. Sain siis viettää hääpäivän yön vaimon kanssa kotona enkä lentokoneessa "toisen naisen" kanssa. Kohtalon tahtoko?
Nyt kone kiinni ja selkäreppu myös ja "uuteen nousuun",
Heikki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti