Viimeinen (?) blogi reissusta

Puolitoista vuorokautta jo Suomessa. Pitkän ja aika väsyttävän paluulennon jälkeen kropan aikataulu alkaan palautua normaaliksi, kun jo kaksi yötä saanut nukkua kunnolla omassa sängyssä. Reissun viimeiset hetket edelleen kertomatta, joten tässä niistä:

Paluumatka alkamassa

Finnmatkat oli ilmeisesti halunnut varmistaa, että meille jää Annikan kanssa ”hyvä maku suuhun”. He olivat varanneet meille majoituksen viimeiseksi yöksi todella mukavaan hotelliin (Hoten Dewa, Nai Yang beach). Kuten jo pikakommentissani totesin, heti tullessamme huomasimme, että olimme hieman erilaisessa maailmassa. Vessa tuoksui hyvältä, tervetuliaismalja ja kostea pyyhe olivat kylmiä ja huoneen vapautumista odotellesamme allasbaarissa nauttimani  club sandwich oli maukas ja täyttävä.

Kylmä juoma ja viileä pyyhe - ihanaa

Ja se huone. Tai eihän se siis mikään huone ollut vaan pieni erillinen paratiisinpala omalla pikkuisella uima-altaallaan, jättisängyllä ja muutenkin kaikilla herkuilla. Ja Annikalla samanlainen heti siinä aidan takana. Tarkoitus oli ollut vain pikaisesti käydä suihkussa ja sitten lähteä viemään Pia Phuketiin ja samalla vähän kierellä kaupunkia, shoppailla jne, mutta eihän sitä malttanut. Oli pakko pikkuisen jäädä nauttimaan tuosta luksuksesta, piipahtaa altaassa, nauttia viileää juomaa ja sitten antaa kuuman veden valua kohtuuttoman pitkän ajan päälleni. Tämän jälkeen vartalon kosteusvoidehoito ja sitten kylpytakki päälle ja naapuriin katsomaan miten Pia ja Annika olivat saaneet aikansa kulumaan. Olivat päätyneet aivan samaan ratkaisuun kuin minäkin. Siis nauttineet.

Pieni pala paratiisiä

Phuket oli kuitenkin nähtävä, joten liikkeelle ja rantabulevardin kautta taksilla Phuketin vanhaan kaupunkiin. Sellainen vajaan puolen tunnin taksimatka (noin 20€) ja perillä oltiin. Ja sitten suunnistamaan kohti tavarataloja. Kaupunki oli hyvin eloisa myös sunnuntai-iltana, vaikka osa pikkukaupoista olikin kiinni. Sitä olikein vähän mietti, että mitä nämä kaikki ihmiset tääällä tekevät. Ehkä samaa kuin mekin – kuluttivat aikaa ja katselivat elämää kadulla ja kaupoissa. Muutamissa tavarataloissa kävimme vähän kiertelemässäkin, mutta pari paidan lisäksi en näistä paikallisista Stockmanneista ostettavaa löytänyt. Ikävä kyllä ne paikalliset torit eivät ole avoinna viikonloppuiltaisin. Ne olisivat varmaan olleet vähän kiinnostavampia.

Viimeisenä iltana päätimme nauttia länsimaalaisen päivällisen ja siis pitsalle ketjuravintojlaan. Ei me nyt aivan sellaista oltu etsimässä, mutta nälkä alkoi olla sellainen, ettei etsimistä voinut jatkaa. Valittiin siis ensimmäinen vastaan tullut. Hyvää oli ja nälkä lähti. Sitten kello olikin jo melkein kymmenen ja alkoi pitkän päivän jälkeen uni painaa silmissä. Taksiin ja takaisin hotellille. Herätys olisi aamulla taas kuuden aikaan.

En sittenkään malttanut ihan heti mennä nukkumaan. Istuskelin patiolla hetken nauttien yön lämmöstä ja kosteudesta. Piipahdin vielä altaassakin naku-uinnilla (en halunnut kastella uimapukua). Tiedä taas koska seuraavan kerran saa kokea tropiikin yön. Toivottavsti taas joskus. On siinä jotain niin ihanaa, kun koko keho imee sisäänsä sitä lämpöä, jollaisessa ihmiskunta lienee syntynytkin. Meidät on siis tarkoitettu tuollaiseen lämpöön…

Aamulla siis pikaisen aamu-uinnin ja suihkun jälkeen koneelle ja pitkä noin kahdentoista tunnin lento vastatuuleen kohti Helsinkiä. Muun ohessa harrastimme Annikan kanssa ”synkronoitua” elokuvien katselua. Katsoimme siis kumpikin omalta ruudultamme samaa elokuvaa ja jotta toinen ei pääsisi ”varastamaan”  vitsin iskukohtaa ja sitä jännittävää hetkeä jossa ohjaaja säpsähdyttää katsojia, pidimme huolen, että aloitimme, tauotimme jne elokuvat ainakin noin sekunnin neljäsosan tarkkuudella. Välillä sai tehdä töitä onnistuakseen, kun ne kosketusruudut eivät oleet aivan auringontarkkoja, mutta se kannatti. Ja aikaahan oli vaikka ottaa startti uusiksi, jos ihan pieleen meni. Perille päästiin illansuussa (puolilta öin ”bodytime”) ja vastaanottokomiteat olivat vastassa. Halauksia ja suukkoja.

Mitä sitten sanoisin ”yhteenvetona” reissusta. Eipä ole ihan helppo asia kiteyttää. Ainkaan en ryhdy laittamaan noita kahta saarta paremmuusjärjestykseen. Omenoita ja appelsiineja vaan ei kannata tuolla tavalla verrata, kun ne ovat molemat hyvä vaikka niin erilaisia.

Koska en ollut perusteellisesti selvittänyt erilaisia vaihtoehtoja vapaaehtoistyön valinnan perusteeksi, tiesin itse asiassa aika vähän siitä, mitä oli odotettavissa. Siis siitäkin huolimatta, että niin Finnmatkat kuin Naucrateskin olivat aika hyvät ennakkopaketit minulle toimittaneet. Olin siis hypännyt lähes silmät kiinni tuntemattomaan veteen luottaen siihen, että ”kyllä se siitä”. Ja kyllähän se siitä menikin.

Ensimmäinen viikko Koh Pra Thongilla oli jäsenneltyä ja järjestelmällistä toimintaa vakiintuneilla menetelmillä ja rutiineilla. Sellaiseen hyvin organisoituun ja jäsenneltyyn ympäristöön oli helppo tulla. Olot olivat aika alkeelliset, mutta täysin riittävät. Plussaa viikossa olivat eläminen ainakin osaksi osana paikallista yhteisöä (yhteisen kielen puuttuminen tosin rajoitti kanssakäymistä), suurempi vapaaehtoisten määrä ja sen myötä avautuneet mahdollisuudet keskustella vaikka mistä ja ne aamukävelyt, joista todella nautin. Puhumattakaan parin ensimmäisen päivän rutiineja rikkoneet yöpymiset rannalla. Tähtitaivat oli mahtava.

Tässä talossa asuin eli rva Oun kodissa

Kämppäkaveri tykkäsi pyyhkeeni väristä

Projektitoimisto Koh Pra Thongilla

Pesäpainauma ja pienten kilpikonnien jälkiä aamulla

Solmuvärjäystäkin ehdittiin kokeilla

Kohta kiinnitän nämä vitriinit kyläkeskuksen museon seinälle

Suodattimia kootaan

oikein porulkalla

Toinen viikko Koh Ra:lla taas oli edelliseen verrattuna ”vähän kuin lomalla”. Töitä tehtiin, mutta koska projekti oli saarella vasta alkanut ja oltiin sellaiseessa peruskartoitusvaiheessa, niin aikataulutus oli aika vapaata. On ihan oikeasti sama tarkastetaanko mangrovet tänään ja rannat huomenna vai päinvastoin, kun tarkoitus on vasta selvittää mitä kaikkia lajeja saarella on.

Kajakilla mangrovemetsikköön

Pyydyksen paikka merkitään muistiin ja piirretään pieni karttakin

Ajopuuteoria?

Kalastaja matkalla aamukalaan juuri ennen auringonnousua

"Merimustalaisten" kylä Siminin saarella

Talot tolppien varassa

Aquarius elementissään

Pöytäkoralli

Kaksi jättiläissimpukkaa

Toiset tyytyivät katsomaan pinnalta

Hummeri kolossaan

Mangroven juurakko - opetuskuva???

Mangorven taimia nousuveden aikaan

Toinen mangroven taimi

Päältä ja alta

Viimeisen Koh Ralla kirjoitetun blogin viimeistelyä - malliksi etätyölle

Eikä ollut suurin - kuulemma harmiton

Niinpä saatoimme vähän vapaammin vaikuttaa siihen mitä teimme ja koska. Ja kun majoitus ja ruokailut olivat turisteille tarkoitettua vaiikakin yksinkertaista tasoa, niin ihan pikkuisen mukavammin siellä elettiin. Pienessa paikassa yhteys henkilökontaan oli lähes perheenomainen, joten sitä kosketusta paikallisiin saatiin myös tällä saarella. Pidimme myös kaksiviikkoisemme ainoa vapaapäivän juuri tuolla viikolla ja sehän hyödynnettiin snorklausreissulla, joka oli minulle aivan top-juttu. Ja ne aamuiset lintukierrokset olivat sellainen mukavan meditatiivinen tapa aloittaa päivät. Vähän kuin ne aamukävelyt Koh Pra Thongilla. Noin varmaan pitäisi aloitta joka päivä. Jollain merkityksellisellä, mutta samalla rytmiltään rauhallisella toiminnalla. Pitäisiköhän aloittaa joogaaminen?

Kiitokset: 

Kiitokset Finnmatkoille, että valitsitte minun hakemukseni siitä isosta pinosta ja siitä että kaikki järjestelyt toimivat niin sujuvasti ja tyylikkäästi. Kiitokset Marjutille ja Tomille Naucrateksesta siitä palosta, joka teissä nakyi tälle suojeluprojektille. Se innostus kantoi meilhin vapaaehtoisiin asti ja sai meidätkin innostumaan asiasta. 

Kiitos myös mukana olleille vapaaehtoisille heidän tarinoistaan ja läsnäolostaan – siitä yhteisyydestä, jonka yhdessä loimme.

 Kiitos Annika mukavasta matkaseurasta ja mahdollisuudesta olla se ”turvallinen käsivarsi” kun sellaista tarvitsit. 

Ja erityisesti kiitos sille mahtavalle monipuoliselle luonnolle, jonka keskellä sain viettää pari ikimuistoista viikkoa.

Pelastimmeko maailman? No emme tietenkään! Mutta kuitenkin on sellainen olo, että jonkin pienen korren me kekoon onnistuimme kantamaan. 

Teimmekö ”tieteellisiäi läpimurtoja”? No emme tietenkään, mutta saimme koottua havaintoja ja muuta perustietoa tutkijoiden käytettäväksi. Ehkä he sitten sen tiedon tukemana saavat maailmaa muutettua hieman paremmaksi. Jotain sellaista varmaan…

Nautinko reissusta? Kai tuo jo on käynyt selväksi näiden blogien sivuilla. KYLLÄ!

Suosittelisinko kavereille? Kyllä, kunhan he ensin selvästi ymmärtävät, ettei tässä ole kyse mistään rantalomasta (vaikka joka päivä pääseekin lämpmään valtamereen uimaan) ja ettei shoppailu saa olla päällimmäisenä mielessä.

Menisinkö uudelleen? Voisinpa mennäkin, jollen sitten tämän innoittamana ala etsiä aivan uusia ja ihan erilaisia vapaaehtoistyökohteita. Houkuttaa! Voisihan tuon yhdistää viikkoon jossain turistikohteessakin, jos siltä tuntuisi.

Nyt olen siis Suomessa ja lumi sulaa kohisten. Seuraava reissu taitaa olla Pääsiäisenä mökille. Siellä kyllä riittää ”vapaaehtoistyötä” – lämmitystä, puiden tekoa, ruoan laittoa ja yleisesti vaan luonnosta ja läheisistä nauttimista. Eihän sitä ole pakko aina niin kovin kauas mennä löytääkseen merkityksellisiä kokemuksia. Vaan voihan niitä aina välillä kokea tuolla vähän kauempanakin…

               Heikki

P.S. Kun nyt voi liittää noita kuvia ja jopa videoita vähän helpommin ja nopeammin ja ihan ilman hyttysiä ja hiekkakärpäsiä, niin laitan vähän enemmän tulemaan.

Opin myös vähän kieltäkin - Chang tarkoittaa elefanttia

 P.P.S. Nyt pitää läiteä vähän bailatinoa tekemään. Taidan sittenkin vielä ladata muutaman vidoeon vielä huomenna