Muuttopaivan aattona … kohta eristyksiin?



Aamupala maistuu kympin kavelyn jalkeen



 Heippa kaikki tytot ja pojat...

Taas amukavelylla eli heratys viidelta. Tanaan vuorossa se pisin ja pehmein ranta. 10 km meni oikeastaan aika mukavasti Marjutin kanssa keskustellessa. Puhuttiin tasta projektista, suojelutyosta yleensa ja kaikesta muustakin. Ja samalla tietysti tarkkailtiin rantaa kilpkonnanjalkien toivossa. Niita emme nahneet, mutta monta lintua ja muuta mielenkiintoista luonnonilmiota.

Olin tiennyt jo etukateen, etta kavelyn jalkeen jaisi ainakin tunti odotusaikaa ennen veneen tuloa. Siispa otin snorklausvehkeet mukaan ( en siis todellakaan kantanut niita sen aamukavelyn aikana vaan jatin odottamaan aamupalan viereen puun alle) ajatuksena nahda vahan saaren luontoa myos pinnan alta. Aivan niin ei sitten kuitenkaan kaynyt. Varmaankin eilinen sade yhdistettyna korkeaan vuoproveteen oli sekottanut veden niin sameaksi, etta nakyvyys oli vain metrin luokkaan. Ei siis yhtaan kalaa tai muutakaan. Ja kun maininki oli sentaan jonkunlaista, ei kivien avian viereen voinut menna. Tuli kuitenkin kokeiltua kameran vesitiiviys … toimii. Huomenna koitetaan uudellen Koh Ran saarella juuri loytyneen koralliriutan kartoituksessa.



Rantapoika palaa rannalle



Nakyvyys noin kadenmitta

Se eilisksi suunnteltu seremonia jouduttiin siirtamaan trooppisen sateen vuoksi ja [pidettiin siis tanaan. Lyhyet puheet ja sitten monta kokeilua oikean valokuvan saamiseksi (Finnmatkojen sivuille ja tietysti myos meille mukanaolijoille). Valaistu, kameran asetuksets ja taustat kokeiltiin kaikissa keksittavissa variaatioissa, mutta kylla jokin niista varaaan kelpaa. Parempiakaan kun ei ole tiedossa.

Iltapaivan teemme toita Community Centerisa. Minun pitaisi taman kirjoittamisen jalkeen nikkaroida jonkinlainen alusta tai hylly muutamalle naytteille asetettavalle esineelle. Katsotaan ehdinko.

Huomenna siis siirrymme Annikan kanssa Koh Ran saarelle. Taaskaan ei ole kovin selvaa kuvaa mita kaikkea on Edessa, mutta sen tiedan jo etta olemme vetajan Tomin lisaksi ainoat vapaaehtoiset. Paikka on yksinaan oleva Ecolodge, joka sijaitsee saaren pojoispaassa ja kuulemma avian keskella viidakkoa. Saari on lahes asumaton., varsin makinen ja aivan villi. Uusiin seikkailuihin.

Sen tiedan jo nyt varmasti, etta tata porukkaa ja yhdessa tekemista tulee ikava, mutta siis jotain muuta saadaan varmasti tilalle.

Ennakkotietona seuraavaa:

… kannykkani kansainvalinen datakiintio on taynna eli en voi paivittaa tata blogia puhelimen avulla enka myoskaan lukea esim sahkoposteja

… saarella on vaikeuksia saada kunnollista nettiyhteytta. Se siis joko toimii tai ei … paivasata ja keleista riippuen

Tama siis tarkoittaa, etta tama saattaa olla viimeinen blogini talta matkalta. Kirjoittelen kylla asioita muistiin pieneen vihkoon jatkossakin, mutta en osaa sanoa million ja mista ne teille laitan luettavaksi.

        Heikki

P.S. tuli mieleen, etta jos joku nyt on kovasti tasta blogista innostunut lahtemaan itse, niin jo viikon paasta olisi vapaata…



Hyvin menee, mutta menkoon