Matkakuumetta ja muuta ennakkotietoa

Tänään se sitten iski ensimmäisen kerran ...matkakuume. Tai siis huomasin, että tuleva matka vaikutti ihan jokapäiväiseen elämääni.

Olin kaupungilla hoitamassa asioita, kun huomasin, että kävelin TODELLA varovaisesti. En nimittäin juuri nyt halua kaatua ja murtaa lonkkaa, nilkkaa tai edes rannetta. Niille voi kaikille olla jotain käyttöä Thaimaassa.

Siis mistäkö on kyse?

Olen onnellinen voittaja kilpailussa, jossa palkintona oli päästä töihin! Tai siis vapaaehtoistöihin. Siis Thaimaassa merikilpikonnia suojelemassa. Mutta siis töihin!

Olin tämän kilpailun kyllä itsekin huomannut (olisiko ollut jollain FB-sivulla, jonkun laittamana linkkinä tms.), mutta en todellakaan ollut ajatellutkaan laittaa hakemusta. Sitten siskoni Riikka oli meillä syömässä ja otti tämän kilpailun puheeksi "oletko huomannut.... olen hakenut...". Asia jäi pyörimään päähän ja sitten myöhemmin kävin netissä riehumassa tarkastamassa vieläkö kilpailu on käynnissä. Taisi mennä seuraavaan päivään, kun viimein "ehdin" pikaisesti rustata hakemuksen ja se siitä...

Sitten jonkin ajan kuluttua puhelin soi ja Salla Salo Finnmatkoista kysyy minulta olinko jättänyt hakemuksen, olinko ollut tosissani, vieläkö aika käy jne. Oli hiukan vaikea uskoa koko juttua ja ajattelinkin, että tässä on joku "viimeiset kymmenen, jotka sitten haastatellaan" vaihe. Jossain vaiheessa puhelua kävi kuitenkin selväksi, että olin siis voittanut kilpailun. Minun hakemukseni oli "ainoana" valittu 1300 muun hakemuksen joukosta. Enkä edes ihan tarkalleen muistanut, mitä olin kirjoittanut. Keskustelun aikana tosin kävi ilmi, etten aivan yksin lähtisikään, vaan että mukaan on tulossa myös Radio Novan toimittaja Annika Metsäketo. Tuossa vaiheessa nimi ei tuonut mieleen ketään eikä mitään. Ja perillä mukana on myös suomalainen Ekomatkaajien kehitysjohtaja Marjut Valtanen.

Kun minulle oikeasti valkeni, että olin voittanut matkan, niin piti hetkeksi keskeyttää puhelu "... anteeksi, nyt on ihan pakko kiljua pikkuisen...". Kyllä siinä sen verran tunteet heräsi. Puhelun loputtua (oli sovittu tapaamiset ja muuta) en pystynyt ainakaan puoleen tuntiin istumaan paikallani vaan oli kuljeskeltava pitkin asuntoa ja puhistava. Vielä senkin jälkeen Lissu (kun siis vihdoin soitin hänelle) väitti, ettei puheestani saanut mitään selvää.

Sitten olinkin yllättäin Matkamessuilla Finnmatkojen osastolla mukana lehdistötilaisuudessa, jossa trendien ja muiden aiheiden lisäksi julkistettiin kilpailun voittaja eli minä. Sai siinä sitten lisäksi jutella muutamien toimittajien kanssa kilpailusta, matkasta, tavoitteista ja muusta sellaisesta. Ainakin Aamulehti ja HBL kirjoittivat. Myöhemmin pääsen sitten koristamaan lentokoneisiin jaettavaa Matkaan-lehteä.

Kyseessä on italialaisen järjestön organisoima ja jo jonkin aikaa toiminut projekti, jossa erityisesti suojellaan paikallista merikilpikonnapopulaatiota, sen pesintää. Lisäksi tarkastetaan koralliriuttoja, mangrovemetsien kasvillisuutta ja eläimistöä, tuetaan paikallista yhteisöä ja muuta sellaista (organisaatiosta lisää www.naucrates.org). Paikkana on kaksi saarta Phuketista pohjoiseen eli Koh Phra Thong ja Koh Ra. Ensimmäinen viikko siis Koh Phra Thongilla, jossa on sentään kylä, kauppa jne ja jossa asumme paikallisten kotona. Toinen sitten Koh Ralla, jossa ei taida paljon muuta olla kuin se Eco-Lodge, jossa asumme. Saarten itäranta on pelkkää hiekkarantaa ja länsipuoli sitten sitä mangrovea. Saaret ovat sellaisia kohtuullisen kokoisia eli tiedossa on pitkiä kävelyjä rannalla kohteille. Siis sellaista kymmenen kilometrin luokkaa tai jotain.

Tehtävät työt selviävät oikeastaan vasta paikan päällä. Periaatteena on "kullekin kykyjensä mukaisesti", mikä kuulostaa oikein hyvältä. Itse ajattelin vähän näin etukäteen koittaa opiskella niiden kilpikonnien saloja netistä, että sentään edes aivan perusteet olisivat selvillä, vaikka ei tuo tyhmien kysyminen ole ennenkään niin kovin vaikeaa ollut.

Ja siis piti opetella tällaisen bloginkin perustaminen. Vielä ei ole kuvia liitettäväksi, mutta koitan sitten perillä lisätä kaikkea kivaa ja näyttävää. Miten ja kuinka jää nähtäväksi. Sähköä kuulemma yleensä on pari tuntia päivässä, kun generaattorit laitetaan päälle ja jonkinlainen nettiyhteyskin ihan selvästi on, kun olen Marjutilta vastauksia saanut muutamaan käytännön kysymykseeni.

Mitähän sitä ottaisi mukaan? Siis aurinkorasvan, uikkareiden, keveiden vaatteiden ja hyvin kävelyjalkineiden lisäksi.

Finnmatkat siis maksaa matkat, majoitukset, ruoat eli kaiken pakollisen. Omat tuliaiset pitää tietysti hoitaa itse ja ne "muut kuin ruokajuomat". Mielestäni aika kohtuulliset ehdot! Ja vastineeksi siis töitä.

Niin ja nyt sitten perjantaina ennen reissua eli siis 9.3. olen Annikan vierailevana juontajana Radio Novan iltalähetyksessä iltakuudesta yhdeksään. Yhtään en tiedä mitä tuostakin tulee, mutta mennään ja koetaan sekin. Varmaan pitää vaan koittaa olla oma itsensä ja siitä sitten tulee mitä tulee.

Eikä tämä julkisuus vissiin tuohon lopu. Minua on alustavasti kysytty MTV#:n Studio 55 lähetykseen sitten reissun jälkeen. En tiedä mikä minuun meni, mutta siihenkin vastasin "alustavasti kyllä". Täytyy kyllä ainakin muodon vuoksi jutella tuottajan ja/tai toimittajan kanssa vähän ohjelmasta ennen lopullista lupausta, mutta luulisin...