Edellisen yon valvomisen ja hikoilun jalkeen oli hyva, etta aamupaivalla ei ollut muuta tekemista kuin suihku ja nokoset. Kuumuudesta huolimatta onnistuin nukkumaan tunnin verran ennen lounasta. Teki hyvaa.
Kylassa ruokaillaan kaikki kootusti yhden paikallisen rouvan kotona tai oikeastaan siis katetulla patiolla. Evaat ja retkiruoat tulevat samasta paikasta. Ruoka on paikallista ja taalla pitempaan olleiden mukaan ainakin paikallsiten ravintoloiden tasoa. Lounas on yhdelta ja paivallinen seitsemalta. Aamupalasta en osaa viela sanoa, kun en ole ollut paikalla sellaiseen aikan. Oisten retkien jalkeen olemme syoneet aamupalaa vasta saavuttuamme kylaan eli joskus klo 1000. Ajankohdasta viis, tarkein toteutuu …. Ruoka on hyvaa.
Lahdimme siis taas neljan aikoinin kohti rantaa. Kavelyn jalkeen onnistuimme paasemaan perille juuri enen auringonlaskua eli siina kuuden aikaan. Paivan aikana ei ollut kuiriutunut yhtaan poikasta. Tavallaan hyva niin, riittaa yoksi. Pikaisen leiroiytymisen jalkeen paivallinen kun oli viela osin valoisaa. Talla kertaa kalaa, currya, vihanneksi ja jalkiruoaksi hedelmaa. Ja sitten vahtimaan.
On ilmeisesti liian kauan siita, kun olen lukenut Andre Brinkia: luonto paati nayttaa niita Sateen enteita ihan livena. Taivas oli taas paikoitellen aika synkka, mutta niinhan se oli ollut edellisenakin yona. Vahan tummemmalta kylla naytti, joten en aluksi levittanyt koko omaisuutta makuupaikan ymparille vaan jatin reppuun. Tama osoittautui oikeaksi ratkaisuksi. Salamat ja ukkosen jyrina lahestyvati koko ajan ja sitten ne ensimmaiset varovaiset sadepisarat. Koko porukka tarkasti viela, etta tavarat varmasti olivat jonkinlaisen suojan alla. Muutaman kerran noin aluksi luonto vahan kokeili heittamalla vahan isompia pisaroita ja sitten antoi todellisen varoituksen. Alkoi jyrista aivan vieressa ja yhtakkia nousi voimakas ukkospuuska. Porukka muovien alle jokainen parhaan kykynsa mukaan. Ja sitten alkoi sataa. Aluksi vain sellaista normaalia suomalaista kesasadetta, siten tauko, sitten taas vahan ja sitten noin tunnin jalkeen se loppui. Jokainen meista huokaisi ainakin hetkeksi helpotuksesta. Mikaan sadevaate tai muovi ei kylla taysin suojaa kunnolliselta trooppiselta sateelta. Eika lapimarkana ole hyva nukkua edes tropiikissa.
Itse otin ensimmaisen vahtivuoron Pian kanssa ja muut koittivat nukkua. Osa onnistui ja osa ei. Yllattain en ollut tolkuttoman uninen ja oli oikeastaan aika mukavaa istuskella rannalla, katsella ja kuunnella merta ja aina valilla kayda katsomassa nakyyko pesassa eloa. Tuli siina nahtya oikein komea tahdenlentokin. Varmaan aika iso kivi, kun paloi yli puolet taivaankannesta. Oman vuoron jalkeen paa tyynyyn ja uni tuli heti. Muutaman kerran herasin yon kuluessa ja katselin hetken tahtitaivasta yllani, mutta muuten viime yo oli ensimmainen edes kutakuinkin taysmittainen taman reissun aikana. Niinpa jaksan nain palattuamme kylaan vahan kirjoitellakin enka painunut heti suihkuun ja punkkaan.
Ei ollut meilla kilpparionnea eli mitaan ei yon aikana noussut hiekasta. Siispa aamulla aloitetiin pesan kaivaminen ja munien lukumaaran selvittaminen. Munat olivat 50 ja 60 cm syvyyden valissa, niita oli 94, joista vain yksi ei ollut kuiriutunut. Avattaessa kavi ilmi, ettei muna ollut lainkaan kehittynyt. Tama oli hyva uutinen. Kahteen edelliseen pesaan verrattuna munia oli enemman ja kaytannossa kaikki olivat kuoriutuneet. Aiemmin vain noin 2/3 onnistuminen oli ollut paras tulos.
Tama siis tarkoittaa etten taman reissun aikana pikkukilpparia tule nakemaan. Aikuiseen saatan viela tormata. Toivotaan niin.
Heikki
P.S. Palattuamme kylaan kavi ilmi, etta siella oli olla satanut aivan kaatamalla. Meilla siis todellakin oli kaynyt tuuri.
P.P.S. Kuvien kanssa on vaikeuksia. Taalta on mokkulayhteys eika toistaiseksi ole loytynyt ohjelmaa, jolla pienentaa kuvia mokkulakayttoon jarkevaan kokoon. Siispa ilman kuvia toistaiseksi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti